Henki kulkee - evä liikkuu

Katsoin sarjakuvaan perustuvan elokuvan Kick-ass, ja viihdyin. Ei voi mitään, kyllä amerikkalainen komedian tekemisen taidon osaa. Minä siis viihdyin, vaikka elokuva oli monilla tavoilla arveluttava. Siinä "hyvät" lahtasivat "pahoja" pitkissä ja verisissä toimintakohtauksissa. Elokuva näytti väkivallan koomisessa valossa. Niinpä elokuvan hauskimpia kohtauksia on kun elokuvan pahis ampuu taistelun tuoksinassa itse itseään päähän. Tarkka käsikirjoitus Vaikka Kick-ass on viihdyttävä elokuva, se on myös tarina, jonka elementit ovat tarkoin harkittu ja hiottu jotta katsoja reagoisi kuhunkin kohtaukseen elokuvantekijän tarkoittamalla tavalla. Tämä ei onnistu ilman tarkkaa käsikirjoittamista. Riviäkään ei käsikirjoitukseen voi laittaa perusteetta, jokaisella elementillä on oltava jokin tarkoitus. Elokuvantekijän ensisijainen lähtökohta ei ole ollut kertoa painavaa ja merkityksellistä tarinaa tärkeästä aiheesta. Hänen lähtökohtansa on ollut herätt

novelli Voisin jäädä seisomaankin, mutta jotenkin olen väsynyt ja tahtoisin istua, mutta vapaita tuoleja on harvassa. Eräässä naisten pöydässä olisi vapaa paikka, mutta emmin siihen porukkaan liittymistä. Siinä pöydässä joutuisin pinnistelemään, keskustelemaan, hakemaan keskustelunaiheita, en osaisi olla rento, innostuisin ehkä kaksimielisyyksiin ja nolaisin itseni. Kuvittelisin itseni nuoreksi mieheksi taas, unohtaisin vyön päällä pullottavan vatsani, ja saisin jossain vaiheessa keskustelua nähdä naisten naureskelevan, kun en muistaisi paikkaani, vaan kuvittelisin itseni huomattavaksikin naisten metsästäjäksi. Jatkan siis kuljeskeluani tuoppi kädessä kohti kapakan takaosaa. Perähuoneessa näenkin vapaan tuolin. Menen ja nyökkään kysyvästi tuoliin päin, toinen pöydässä istuvista miehistä nyökkää myöntyvästi, toinen, kaljupäinen, ei edes käännä päätään. Kaljupää on tiukka, ei paljon puhu, katsoo toisaalle, antaa tupakan palaa sormissa. Huomioni kiinnittyy siniseen verisuoneen joka k