Henki kulkee - evä liikkuu

- Teatterista kirjoittamiseni lähtökohta on se etten pidä teatterista. Yritän ymmärtää sitä. Etsin jotta löytäisin sen jonkin, jonka kaikki teatterin ystävät ovat löytäneet - Kävin katsomassa ”kiehtovan jännitysdraaman” likaiset kädet . Jännitystä tarjoiltiinkin jo lämpiön puolella kun minä seurueemme lippujen haltijana olin hukannut yhden lipuista jonnekin. Hädissäni tarjouduin jäämään illan esityksestä pois ja mieleeni nousi lohduton kuva yksinäisestä miehestä ankeassa hotellihuoneessaan kiroamassa huonoa muistiaan, mutta ovimies armahti ja sanoi minun voivan hyvin istua salista löytämälleni tyhjälle tuolille, muita paikalleni ei pyrkisi. Tupa oli siis loppuunmyyty. Alun perin valitsin Sartren näytelmän yhden ainoan aforismin vuoksi, joka on liitetty näytelmään sen johtoajatukseksi: ”Ihminen on aina auttamattomasti vapaa. Voimme tehdä aina toisin kuin teemme, olivatpa olot millaisia tahansa.” Minusta tämä on hyvin vapauttava ajatus arjessa, joka joka hetki kertoo ihan toisenlaista vi

Tämän vuoden Maajussille morsian -ohjelma MTV3:lla keräsi keskimäärin melkein miljoona-yleisön. Ei ole vaikea keksiä syytä tähän. Onhan se mukava katsoa kun kaksi yksinäistä löytää toisensa. Kulunut sitaatti: “Ihmisen ei ole hyvä olla yksin” on varmaan kirjoitettu meille geeneihin. Yksinolo on ongelma, kumppanin löytyminen sen ratkaisu - niin sinkkuuden autuutta kun mediassa tavataan ylistääkin. Kaikki ei vain mennyt ihan putkeen tämän vuoden Maajussit -ohjelmassa. Finaalissa ei juuri nähty riemuitsevia pareja. Useampi kyllä antoi ymmärtää, että “tästä jatkettaisiin”, mutta kovin vaivautuneita ja vaimeita nuo kosinnat olivat. Epäilemättä tuotannon masinoimia. Ehkä maajusseja piti vähän töniä ja tuuppia myönteisiin lopputulemiin, kun nähtiin että pieleen menee. Ohjelman alussa maajussit saivat satoja kirjeitä, ja kaikki näytti siinä vaiheessa oikein hyvältä. Maajussit olivat otettuja saamastaan huomiosta. Innostus oli silminnähtävä, halu kova päästä tapaamaan ihmisiä kirjeitten takaa.

No, olen 22v sähköalan työntekijä ja minun elämässäni on hienoja asioita paljon. Pärjään kavereitani paremmin elämässä jos se mitataan sillä mitä omistan, näin ei taida olla. Minulla on kaunis tyttöystävä jota rakastan mutta olen myös rakastunut vieläkin tyttöön joka on parhaimpia kavereitani, en uskalla sitä hänelle kertoa koska pelkään että hän alkaa karttamaan minua ja sitten en näkisi häntä koskaan. " - Erosin muutama vuosi sitten, vaimoni uskottomuuden takia. Nyt olen huomannut ajattelevani ex-vaimoani ja toivoisin, että hän ottaisi minut takaisin. Sallisin hänelle sivusuhteet ja alistuisin mihin tahansa jos vain saisin elää hänen kanssaan." Mies, 34 v. - "Joka päivä kun tulen kotiin poltan pilveä ja tyttöystäväni ei huomaa koska hän tulee aina kotiin pari tuntia minun jälkeen.Kumminkin haluaisin päästä pois tästä kaikesta, minusta olisi mukavaa lähteä vaikka Damiin kertomatta kellekkään ja jäädä sinne. Sen teen." Mies, 24 v. - "Olen 35 vuotias neljän laps

- Teatterista kirjoittamiseni lähtökohta on se etten pidä teatterista. Yritän ymmärtää sitä. Etsin jotta löytäisin sen jonkin, jonka kaikki teatterin ystävät ovat löytäneet - Lähdin katsomaan Minna-musikaalin viimeistä edellistä esitystä kahtalaisin tunnelmin. Näihin suuren yleisön kosiskeluun tarkoitettuihin musikaaleihin olen oppinut suhtautumaan vankan asenteellisesti ja ennakkoluuloisesti. Niiden kuvittelen olevan himphamppua, joka ei saa loukata ketään vaan jonka pitää miellyttää mahdollisimman monia. En niitä ole tosin moniakaan nähnyt, mutta taannoinen Helsingin kaupunginteatterissa näkemäni Hairspray , oli ammattimaisuudestaan huolimatta aika kevyttä kamaa niin musiikin kuin tekstinkin suhteen, eikä se suuria tunteita sitten puoleen eikä toiseen herättänytkään, vaikka taiteen pitäisi liikuttaa. Sitä minä elokuvista ja teatterista aina haen. Tai jos kappale ei vetoa tunteisiin, tulisi sen vedota älyyn, sekin olisi tyhjää parempi. Hairsrpay ei ansioitunut tässäkään mielessä. * T