Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2011.

Päivän sana

Aristoteles sanoo: "Pelko on tuskallinen tunne jonka aiheuttaa tappavan onnettomuuden uhka." Tragedian katsoja eläytyy niin voimakkaasti näytelmän henkilöiden tilanteisiin, että tuntee samaa paniikkia ja kauhua kuin nämä. Katharsis

Melkein

"Melkein" on hyvä ja armollinen sana. Sitä pitäisi viljellä enemmän. "Karita Tuomola, oikein kaunis ja jopa hyvän näköinen naisihminen tuli Ruttopuiston Sestoon, juuri kun olimme kaverini kanssa poistumassa kassalta. Meni ehkä sekunti tai kaksi kohteen tunnistamisessa, riippuen kummasta aloitti. Kuitenkin, Karita käveli suoraan kohti ja pyysi treffeille, ensin kaveriani ja sitten minua, ja sitten uudestaan kaveriani. No ei ihan, mutta melkein . 2004 kesällä Karita kyllä tuli tuonne Sestoon, ja olimme kyllä kaverini kanssa kassoilla, mutta Karita vain melkein puhui meille. Melkein blogi Harvat saavuttavat juuri sen mitä haluavat, mutta hyvin monet saavuttavat melkein sen. Ja puolisokin on useimmiten melkein sopiva, autokin on lähes kaikilla melkein kunnossa. Häviökin on usein melkein voitto, ja valhe melkein totta. -

Ankeudesta vankeuteen

Submarino osoitti taas kerran miten tärkeitä onnistumisen kannalta ovat oikeat näyttelijävalinnat. Näin pohjoismaisen elokuvapalkinnon voittaneen Submarinon Arktisen Upeeta elokuvafestivaaleilla Jyväskylässä. Käsikirjoitus ja ohjaus oli tanskalaisen Thomas Vinterbergin joka oli kehittelemässä Dogma -elokuvan periaatteita ja teki "Juhlat", joka lienee ohjaajan kiitellyin elokuva Submarinon ohella. Submarinon nähtyäni katsoin häneltä myös pari suuren budjetin elokuvaa: Dear Wendy ja It´s all about love . Ne olivatkin mielenkiintoisia elokuvia käsikirjoituksiltaan, sillä ne näyttävät aluksi ja keskikohdaltaan erittäin toimivilta ja kiinnostavilta, mutta onnistuvat epäonnistumaan kolmannen erän ansiosta lähes totaalisesti. Aiemmin ei ole tullut vastaan moista. Viimeisellä kolmanneksella molemmat elokuvat onnistuvat hukkaamaan hyvän kehittelyn ja hajoavat kerronnaltaan pilaten katsomiskokemuksen lähes täydellisesti. Ei liene katsonut kumpaakaan loppuun, vaikka ennen finaalia mole

Sofi Oksasen Puhdistus New Yorkissa

La Mama -teatterissa Hesarin juttu aiheesta .

Kuvia Suomesta 100-vuotta sitten

Saimaan kanavaa 1905-1915 Saimaalta 1905-1915 Saimaan kanava 1905 - 1915 Savonlinna 1905-1915 Lopuksi mökki Suomesta ihan vaan sen vuoksi kun sellainen mainitaan Anton Tsehovin Vanja-enossa : "I said we would invest the money in bonds and buy a villa from Finland..." Kuvaaja Prokudin-Gorskiĭ, Sergeĭ Mikhaĭlovich, 1863-1944 Lisää vanhoja kuvia Suomesta .

Columbo piinaa tyylikkäästi

Eräs suosikkisarjoistani on Columbo , jota esitettiin vuosina 1971 - 2003. Itse pidän eniten noista 70-luvun jaksoista. Sarjan käsikirjoitukset noudattivat tiukkaa muotoa. Jaksot alkoivat murhan kuvauksella. Näytettiin tekijä ja uhri, näytettiin tekijän motiivi ja olosuhteet. Tekijät kuuluivat aina hyvinvoivaan yläluokkaan. Murhaaja näytetään lähes aina itsekkäänä ja häikäilemättömänä oman edun tavoittelijana. Usein vasta kolmanneksen jälkeen, kun teko, uhri ja syyllinen on näytetty, on aika tuoda sarjan päähenkilö paikalle. Columbo on hahmona vertaansa vailla. Sikariaan jatkuvasti polttava, loputtoman ystävällinen, vaatimaton ja nuhruinen poliisimies, joka ei näytä poliisilta lainkaan. Hänellä on lukuisia piirteitä, jotka tekevät hänestä humoristisen ja oudon hahmon: laiska koira, kehno auto, huonot vaatteet ja hajamielisyys. Ja vaimo, jonka kautta Columbolla on näkemys ja näkökulma ratkaistavaan juttuun, oli elämänpiiri mikä tahansa. Tyylitietoinen ratkaisu tekijöiltä on, ettei vaimo

Tyrannit

Itse olen yhäkin katkera omalle äidilleni, joka soi minulle lapsuushelvetin aggressiivisen juopon nyrkkeilypallona ja lapsiorjana. Yleensä ensin murjottiin äiti ja sen jälkeen äitiään puolustamaan tullut tytär. Siinä sitten talvisin vippastiin hangessa karkuun paljain jaloin ja yöpaidassa, kun isäntä päätti että liiteristä ei ollut kannettu tarpeeksi puita ja toi päätöksensä julki haulikko käsissään. Miksi äiti ei lähtenyt? Jos itse jotenkin masokistisesti jaksaa nauttia (fyysisestä tai henkisestä) pieksemisestä, tai uskoo vielä pystyvänsä muuttamaan hullua, sinänsä oma päätös ja so what. Mutta lapsi ei voi yksin lähteä. Vihaan äitiäni varmaan loppuelämäni. Ainakin hänen loppuelämänsä. Heikko ihminen joka olisi voinut pilata ihmisenalun valinnoillaan. - Tyrannit haluavat hoivaa ja hellyyttä sille osalleen itsestä joka ehkä on jäänyt tätä vaille lapsuudessa ja muussa elämässä. Ja itse ollaan kylmiä ja kovia ja kaikki lempeys tulisi tulla ulkopuolelta, itse ei tarvitse va