Henki kulkee - evä liikkuu

Minna 17 v. Minna Canthin ihmiskäsityksestä Minna Canthin tuotanto syntyi varsin tiiviin ajanjakson sisällä 1880- ja 1890-luvuilla. Se ilmentää voimakkaasti käsitystä ihmisestä patologisena, viettiensä ja vaistojensa armoilla olevana toimijana. Syitä ankaraan ihmiskäsitykseen voidaan etsiä ja löytää Minna Canthin omasta elämästä. 1800-luvulla naisen elämä joutui murrokseen. Naisille haluttiin taata samat kansalaisoikeudet kuin miehille, tytöille alettiin vaatia lisää koulunkäyntimahdollisuuksia. Naisliike rantautui myös Suomeen vuosisadan alussa, se ajoi naisen aseman parantamista, mutta perheen sisällä ilmenevään epätasa-arvoisuuteen ei juuri puututtu. 1800-luvun lopulla nähtiin jo että tytöt tarvitsevat samoja tietoja kuin pojatkin. Tosin pitkään kannettiin huolta siitä, miten tytöt suoriutuvat pojille asetetuista teoreettisista opintovaatimuksista. Minna Canthin elämää ja hänen käsityksiään suuresti muokannut tapahtumakulku sai alkunsa hänen lähdettyä opiske

Hyvän tarinan yksi merkki on se, että se on uskottava. Uskottava teksti hengittää oikeaa ilmaa, sen poljennossa tuntuu elämän rytmi. Se tuntuu todelta. Se on tosi. Siksi luen niin mielelläni elämänkertoja ja muistelmateoksia. Mutta missä mielessä elämänkerran teksti sitten on tosi? Asiasta voi filosofeerata loputtomiin, mutta tosiasiaksi jää se, että vaikka elämänkerran kirjoittaja kuinka haluaisi peitellä ja jättää joitakin asioita pimentoon, on teksti silti arvokas juuri siksi, että se on tosi. Salatessaan tai yrittäessään peitellä elämänkerran kirjoittaja paljastaa eniten. Salailuyritys voikin olla se arvokkain paljastus, jonka lukija elämänkerrasta löytää. Selkein salailuyritys johon olen törmännyt löytyy Chaplinin omaelämänkerrasta. Siinä hän jättää sievästi mainitsematta kaikki työryhmänsä jäsenet. Siis joukon, jonka ansiosta hän eteni urallaan, jonka tuki oli tietyssä vaiheessa ratkaiseva ja jonka toimivuus mahdollisti Chaplinin luovuuden. Se oppi tuntemaan mestarin oikut ja toi

Luin kaksi onnettomuusraporttia. DC-3 tyyppisen lentokoneen OH-LCA maahan syöksy Maarianhaminan lentokentän lähellä 8.11.1963 sekä DC-3 tyyppisen lentokoneen OH-LCC maahan syöksyminen Koivulahdella 3.1.1961 Kyseessä olevat onnettomuudet kuuluvat maamme tuhoisimpien lento-onnettomuuksien joukkoon. Molemmissa kuoli kymmeniä ihmisiä. Molemmissa yhteisenä piirteenä oli kehno keli. Näkyvyys oli huono. Toiseen onnettomuuteen syyksi löytyi lentäjän ja perämiehen humalatila, toisessa epäiltiin korkeusmittarin epäkuntoisuutta. Toinenkin yhteinen piirre löytyi: molemmissa tapauksissa lentokone lensi liian matalalla. Molemmissa epäiltiin myös inhimillisen virheen olleen tekijänä. Koivulahden tapauksessa humalassa ollut lentokapteeni teki virheellisen ohjausliikkeen, johon ei ollut varaa, koska lentokorkeutta oli liian vähän. Maarianhaminan tapauksessa lentäjä yritti laskeutumista, vaikka oikeampi ratkaisu olisi ollut lentää varakentälle. Tutkimusraportissa viitataan lähinnä rivi