Henki kulkee - evä liikkuu

Kotiseudun historiaa: Suolahti - Äänekoski Kesällä 1933 15-vuotias Olavi Viljakainen ei herännyt Helanderin Kallen huutoon, vaikka se oli kuulunut Suolahden veturitalleille asti, kun Eemil Kumpunen oli aamuhämärissä menossa lämmittämään veturia. Tallila palaa, oli Kalle huutanut! Eikä hän herännyt niihin laukauksiinkaan jotka ammuttiin aivan hänen ikkunan takana, jotta talonväki saataisiin havahdutettua siihen tosiasiaan, että talo oli tulessa. Vasta kun joku koputti ikkunaan Tallilan kamarissa nukkunut Olavi heräsi ihmetellen miksi hänet pyhäaamuna herätettiin näin aikasin. Yrittäessään ovesta ulos hän huomasi, että sitä kautta ei ulos enää päässytkään, eteinenkin oli jo tulessa. Ikkunan kautta hän pääsi pakenemaan. Vain liivin ja vanhan taskukellonsa hän ehti siepata ja heittää ulos ikkunasta ennen täpärää pakoaan, muu omaisuus jäi tulen vangiksi. Palo oli saanut alkunsa karjakeittiön piipusta pärekatolle lentäneestä kipinästä. Navetasta tuli levisi aittoihin ja

Kotiseudun historiaa: Suolahti - Äänekoski Arkisin Keitele-laivalla tehtiin puutavara-hinauksia. Sen tehtävänä oli tukkilauttojen ja proomujen hinaaminen. Mutta sunnuntaisin sillä vietiin Äänekosken uskovaisia Viitasaarelle - niinkun sanottiin. Laivan kipparina toimi Otto Jokinen. Höyrylaivaliikenteen yleistyminen oli ollut suuri muutos vesiliikenteessä, sillä se takasi säännönmukaisen ja aikataulutetun kulkemisen aivan kuten tapahtui maaliikenteessä rautateiden ansiosta. Keitele-laivan toi Keiteleelle Kalle Piilonen jo vuonna 1878. Äänekoski Oy:n omistukseen laiva siirtyi vuonna 1899. Hinaajat hakivat puuta toisinaan Pielavedeltä asti. Matkaa tehtiin hitaasti, puolitoista kilometriä tunnissa. Vaikka ajettiin yötäpäivää, reissuun saattoi mennä kuukausi. Lauantai-iltaisin Keitele-laiva irrotettiin tukkinipusta, pestiin ja ajettiin Äänekoskelle. Lähdön aikaan sunnuntai aamuna rannassa oli ihmisiä mustanaan. Keitele oli jo lähtiessään täysi, satakunta ihmistä pakkautui pi

Kotiseudun historiaa: Suolahti - Äänekoski osa 2 1900 -luvun ensimmäinen vuosikymmen oli levotonta aikaa Suomen teollisuuspaikkakunnilla. Teollistuminen oli vasta pääsemässä vauhtiin, mutta työväki heräsi jo penäämään oikeuksiaan. Äänekoskella oli ollut rauhallisempaa eikä työväki ollut lakkoillut, mutta marraskuussa 1908 rävähti. Lakon aikaan tehtaalle töihin palanneet työntekijät joutuivat eroamaan työväenyhdistyksestä. Yhdistyksessä koettiinkin tämän vuoksi varsinainen jäsenkato. Etenkin naiset olivat olleet haluttomia lakkoilemaan, mistä syystä naisosaston toiminnan sanotaan hiipuneen kokonaan. Työnantajan jyrkät toimet herättivät pahaa verta. Monet joutuivat tapauksen johdosta muuttamaan pois paikkakunnalta. Monet lähtivät amerikkaan asti, kuten Otto Leinonen. Hän oli asunut isänsä kanssa tehtaan asunnossa Hiskinmäellä. Osallistuttuaan lakkotouhuihin, hän oli joutunut työnantajan mustalle listalle ja häntä kiellettiin palaamasta kotiinsa. Uhattiin että isäki

Kotiseudun historiaa: Suolahti - Äänekoski osa 1 1900 -luvun ensimmäinen vuosikymmen oli levotonta aikaa Suomen teollisuuspaikkakunnilla. Teollistuminen oli vasta pääsemässä vauhtiin, mutta työväki heräsi jo penäämään oikeuksiaan. Äänekoskella oli ollut rauhallisempaa eikä työväki ollut juuri lakkoillut, mutta marraskuussa 1908 rävähti. Mäntän paperitehtaan historiassa vuoden 1905 jälkeisiä vuosia kutsutaan palkkataistelujen kaudeksi. Tampereen tehtailla vuosi 1909 poikkesi aiemmista, sinä vuonna kun ei nähty yhtään lakkoa.  Voikkaan paperitehtailla lakkoiltiin naisten siveettömän kohtelunkin vuoksi. Venäjällä kiristynyt viranomaisten sensuuri johti useiden lehtien lakkauttamiseen ja samalla paperin kysynnän vähentymiseen. Kymi-yhtiö joutui supistamaan tuotantoaan. Sen sijaan että oltaisiin pantu työväkeä pois, lyhennettiin kaikkien työaikaa ja mentiin 8 -tunnin työvuoroon. Tämä kokeiluluontoinen tilapäisjärjestely toteutettiin myös Mäntässä ja Äänekoskella. Kun ty