Siirry pääsisältöön

Tunnustuksia

No, olen 22v sähköalan työntekijä ja minun elämässäni on hienoja asioita paljon.
Pärjään kavereitani paremmin elämässä jos se mitataan sillä mitä omistan, näin ei taida olla. Minulla on kaunis tyttöystävä jota rakastan mutta olen myös rakastunut vieläkin tyttöön joka on parhaimpia kavereitani, en uskalla sitä hänelle kertoa koska pelkään että hän alkaa karttamaan minua ja sitten en näkisi häntä koskaan. "



-

Erosin muutama vuosi sitten, vaimoni uskottomuuden takia. Nyt olen huomannut ajattelevani ex-vaimoani ja toivoisin, että hän ottaisi minut takaisin. Sallisin hänelle sivusuhteet ja alistuisin mihin tahansa jos vain saisin elää hänen kanssaan."

Mies, 34 v.

-

"Joka päivä kun tulen kotiin poltan pilveä ja tyttöystäväni ei huomaa koska hän tulee aina kotiin pari tuntia minun jälkeen.Kumminkin haluaisin päästä pois tästä kaikesta, minusta olisi mukavaa lähteä vaikka Damiin kertomatta kellekkään ja jäädä sinne. Sen teen."

Mies, 24 v.

-

"Olen 35 vuotias neljän lapsen äiti. Olen tehnyt kaksi viimeistä lasta vain siksi, etten viitsi mennä töihin. Annan lasten katsoa telkkaria tai pelata tai ihan mitä vain - kunhan saa olla netissä tai lukea. Mieheni kanssa olen naimisissa vain siksi että hän rahoittaa koko toiminnan. En tiedä mitä keksin sitten kun nuorin täyttää kolme ja tuet loppuu. Ehkä eroan, koska siten saan täydet tuet."

-

"Olen 31-vuotias akateemisesti koulutettu nainen. Työskentelen itsenäisessä asiantuntija-asemassa julkisella sektorilla. Työyhteisössä olen arvostettu, työhöni kuuluu paljon edustamista ja neuvontaa.

Itse olen sitä mieltä, etten osaa oikein mitään. Tuntuu, että olen vain leikisti töissä, hämmästyn joka kerta kun saan palkkakuitin palkkapäivänä, koska olen varma jossain vaiheessa jääväni kiinni tietämättömyydestäni. Ihmettelen myös aikaansaannoksiani, joka kerta tuntuu siltä että olen saavuttanut jotain huijaamalla.

En koe olevani millään lailla iso, saati sitten aikuinen. Peilistä minua katsoo se sama teini-iän juuri ylittänyt pimu. Haluan käyttää napapaitoja, ottaa lävistyksiä ja lisää tatskoja. Kuuntelen heavya ja trashia. Vihaan tuulipukuja, iskelmää, farmariautoja ja kylpylälomia. Kiroilen ja käytän englanninkielistä slangia puhuessani"

-

Ihmisen omatunto on kummallinen elin. Lisää tunnustuksia tuolta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Timolla oli kymmenen lehmää

(Navetta Blues) novelli Se atrain oli talon vanhaa perua. Sepän tekemä, jostain 1800-luvulta. Se oli siinä penkillä ja minä huomasin sen kun välttelin katsomasta niitä papereita, joita pöytä oli täynnä ja joihin piti kohta tarttua kun kaikki piti jakaa kahteen. - Saanko minä tuon atraimen, kysyin? - Mitä sinä sillä, se kysyi? - Tuli vaan mieleen, mutta voit sinäkin sen ottaa jos haluat, vastasin. - Ei, ei, ota vain. Entäs äyskäri ja katiska – ja tallin takana se vanha muikkuverkko? Haluatko nekin? - Sinä keljuilet. Ei tehnyt mieli jatkaa mutta sitten vain jatkoin: - Tuo atrain oli ensimmäinen esine jonka näin tullessani tähän taloon, kun se roikkui tuolla eteisen seinällä. Jotenkin se jo heti kertoi että tähän oli hyvä tulla. Timo ei vastannut mitään, näin että se puri hammasta. Siitä oli viisi vuotta, pieni ikuisuus. Timolla oli kymmenen lehmää, traktori, navetta ja uusi rantasauna, kanoja, kukko, peruskorjattu rintamamiestalo sekä joitakin piharakennuksia ja minä ajattelin että mikä

Nähty on

Joulunpyhinä on tullut urakoitua. Olen katsellut toistakymmentä elokuvaa. Teemoina Jack Lemmon, 60 - 70 -luku ja Sidney Poitier. Avanti! ohj. Billy Wilder - Jostain syystä olen näiden 60-70 -luvun elokuvien harras harrastaja. Se tarkoittaa että vähän huonompikin leffa menee. Erityisesti minua viehättää ajankuva: kaupunkikuva, autot, jopa vaatetus - kuvassa on siis nähtävää silloinkin, kun päähenkilön edesottamukset eivät tunnu niin kiinnostavilta. Näiden suurin heikkous nykyelokuviin nähden on ääni. Silloisista äänityksistä puuttuu sekä ylä- että alapää ja kaikenmoiset pienet yksityiskohdat, jotka tekevät tämänpäivän elokuvista niin vaikuttavia kuin ne ovat. Äänen vaikutus katsomistapahtumaan on helppo unohtaa, mutta yhtä helppo se on myös todentaa. Jos kauhuelokuva pelottaa liikaa, ei tarvitse kuin pistää äänet pois. Ei pelota enää. Avantissa näkyy taas se miten ääripäät tuottavat draamaa ja tässä tapauksessa myös komediaa. Tässä näitä ääripäitä edustavat kuolema ja rakkau

Kun Tallila paloi

Kotiseudun historiaa: Suolahti - Äänekoski Kesällä 1933 15-vuotias Olavi Viljakainen ei herännyt Helanderin Kallen huutoon, vaikka se oli kuulunut Suolahden veturitalleille asti, kun Eemil Kumpunen oli aamuhämärissä menossa lämmittämään veturia. Tallila palaa, oli Kalle huutanut! Eikä hän herännyt niihin laukauksiinkaan jotka ammuttiin aivan hänen ikkunan takana, jotta talonväki saataisiin havahdutettua siihen tosiasiaan, että talo oli tulessa. Vasta kun joku koputti ikkunaan Tallilan kamarissa nukkunut Olavi heräsi ihmetellen miksi hänet pyhäaamuna herätettiin näin aikasin. Yrittäessään ovesta ulos hän huomasi, että sitä kautta ei ulos enää päässytkään, eteinenkin oli jo tulessa. Ikkunan kautta hän pääsi pakenemaan. Vain liivin ja vanhan taskukellonsa hän ehti siepata ja heittää ulos ikkunasta ennen täpärää pakoaan, muu omaisuus jäi tulen vangiksi. Palo oli saanut alkunsa karjakeittiön piipusta pärekatolle lentäneestä kipinästä. Navetasta tuli levisi aittoihin ja