Siirry pääsisältöön

Kaksi lento-onnettomuutta

Luin kaksi onnettomuusraporttia.

DC-3 tyyppisen lentokoneen OH-LCA maahan syöksy Maarianhaminan lentokentän lähellä 8.11.1963

sekä

DC-3 tyyppisen lentokoneen OH-LCC maahan syöksyminen Koivulahdella 3.1.1961

Kyseessä olevat onnettomuudet kuuluvat maamme tuhoisimpien lento-onnettomuuksien joukkoon. Molemmissa kuoli kymmeniä ihmisiä.

Molemmissa yhteisenä piirteenä oli kehno keli. Näkyvyys oli huono. Toiseen onnettomuuteen syyksi löytyi lentäjän ja perämiehen humalatila, toisessa epäiltiin korkeusmittarin epäkuntoisuutta.

Toinenkin yhteinen piirre löytyi: molemmissa tapauksissa lentokone lensi liian matalalla.

Molemmissa epäiltiin myös inhimillisen virheen olleen tekijänä. Koivulahden tapauksessa humalassa ollut lentokapteeni teki virheellisen ohjausliikkeen, johon ei ollut varaa, koska lentokorkeutta oli liian vähän.

Maarianhaminan tapauksessa lentäjä yritti laskeutumista, vaikka oikeampi ratkaisu olisi ollut lentää varakentälle.

Tutkimusraportissa viitataan lähinnä rivien välissä, että mukana hytissä ollut toinen lentäjä saattoi pelkällä läsnäololla vaikuttaa kapteenin ratkaisuun yrittää laskeutumista, vaikka näkyvyys oli huono.

Koivulahden tapauksen erityispiirteenä oli sitä seuranneessa keskustelussa ilmennyt salaliittoteoria. Epäiltiin että syystä tai toisesta onnettomuuden syy haluttiin sälyttää lentäjien niskoille, eikä huomioitu kylliksi muita tekijöitä, kuten jäänmuodostusta.

Koivulahen lento-onnettomuudesta on tehty tietokoneanimaatiokin.

Onnettomuus olikon helppo laittaa lentäjien syyksi. He kun olivat ryypänneet edellisyön ja olivat vähällä myöhästyä koko lennolta.

Toinenkin erityispiirre Koivulahden onnettomuuteen liittyy. On voitu olettaa, että putoamishetkellä koneeno ohjaamossa on ollut matkustaja.

"...matkustaja on todennäköisesti siirtynyt matkustamosta ohjaamoon ennen koneen putoamista. Ei voida jättää ottamatta lukuun mahdollisuutta, että hän on saattanut vaikuttaa häiritsevästi koneen ohjaajan toimintaan. Suoritetuissa kuulusteluissa ja tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kysymyksessä oleva henkilö ei ollut väkijuomien vaikutuksen alaisena, mutta että hän on ollut luonteeltaan asioihin puuttuva henkilö, jos hän on katsonut olevan siihen aihetta. Näin ollen on esim. mahdollista, että hän on mennyt ohjaamoon ottamaan selkoa siitä, mistä syystä lento tapahtui epätavallisen matalalla ja että hänen ja ohjaajan välillä on tällöin syntynyt asiasta kinastelua."

Wikistä käy ilmi, että Koivulahden lentäjä Lars Hattinen oli jatkosodan lentäjäsankari joka lyhyen sotilasuransa aikana ampui alas 6 viholliskonetta. Hän tuli lopulta myös itse ammutuksi alas, missä yhteydessä hän sai pahoja palovammoja.

Sodan jälkeen Hattinen lähti maatalouslentäjäksi Brasiliaan. Hän pölytti lentokoneen avulla sokeriruoko- ja muita viljelyksiä DDT:llä hyönteisten tuhoamiseksi. Työ ei ollut järin turvallista sillä lennot tapahtuivat matalalla, mutta se oli hyvin palkattua.

Koivulahden turmakoneessa oli 22 matkustajaa ja 3 miehistöön kuuluvaa, jotka kaikki saivat surmansa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Timolla oli kymmenen lehmää

(Navetta Blues) novelli Se atrain oli talon vanhaa perua. Sepän tekemä, jostain 1800-luvulta. Se oli siinä penkillä ja minä huomasin sen kun välttelin katsomasta niitä papereita, joita pöytä oli täynnä ja joihin piti kohta tarttua kun kaikki piti jakaa kahteen. - Saanko minä tuon atraimen, kysyin? - Mitä sinä sillä, se kysyi? - Tuli vaan mieleen, mutta voit sinäkin sen ottaa jos haluat, vastasin. - Ei, ei, ota vain. Entäs äyskäri ja katiska – ja tallin takana se vanha muikkuverkko? Haluatko nekin? - Sinä keljuilet. Ei tehnyt mieli jatkaa mutta sitten vain jatkoin: - Tuo atrain oli ensimmäinen esine jonka näin tullessani tähän taloon, kun se roikkui tuolla eteisen seinällä. Jotenkin se jo heti kertoi että tähän oli hyvä tulla. Timo ei vastannut mitään, näin että se puri hammasta. Siitä oli viisi vuotta, pieni ikuisuus. Timolla oli kymmenen lehmää, traktori, navetta ja uusi rantasauna, kanoja, kukko, peruskorjattu rintamamiestalo sekä joitakin piharakennuksia ja minä ajattelin että mikä

Nähty on

Joulunpyhinä on tullut urakoitua. Olen katsellut toistakymmentä elokuvaa. Teemoina Jack Lemmon, 60 - 70 -luku ja Sidney Poitier. Avanti! ohj. Billy Wilder - Jostain syystä olen näiden 60-70 -luvun elokuvien harras harrastaja. Se tarkoittaa että vähän huonompikin leffa menee. Erityisesti minua viehättää ajankuva: kaupunkikuva, autot, jopa vaatetus - kuvassa on siis nähtävää silloinkin, kun päähenkilön edesottamukset eivät tunnu niin kiinnostavilta. Näiden suurin heikkous nykyelokuviin nähden on ääni. Silloisista äänityksistä puuttuu sekä ylä- että alapää ja kaikenmoiset pienet yksityiskohdat, jotka tekevät tämänpäivän elokuvista niin vaikuttavia kuin ne ovat. Äänen vaikutus katsomistapahtumaan on helppo unohtaa, mutta yhtä helppo se on myös todentaa. Jos kauhuelokuva pelottaa liikaa, ei tarvitse kuin pistää äänet pois. Ei pelota enää. Avantissa näkyy taas se miten ääripäät tuottavat draamaa ja tässä tapauksessa myös komediaa. Tässä näitä ääripäitä edustavat kuolema ja rakkau

Kun Tallila paloi

Kotiseudun historiaa: Suolahti - Äänekoski Kesällä 1933 15-vuotias Olavi Viljakainen ei herännyt Helanderin Kallen huutoon, vaikka se oli kuulunut Suolahden veturitalleille asti, kun Eemil Kumpunen oli aamuhämärissä menossa lämmittämään veturia. Tallila palaa, oli Kalle huutanut! Eikä hän herännyt niihin laukauksiinkaan jotka ammuttiin aivan hänen ikkunan takana, jotta talonväki saataisiin havahdutettua siihen tosiasiaan, että talo oli tulessa. Vasta kun joku koputti ikkunaan Tallilan kamarissa nukkunut Olavi heräsi ihmetellen miksi hänet pyhäaamuna herätettiin näin aikasin. Yrittäessään ovesta ulos hän huomasi, että sitä kautta ei ulos enää päässytkään, eteinenkin oli jo tulessa. Ikkunan kautta hän pääsi pakenemaan. Vain liivin ja vanhan taskukellonsa hän ehti siepata ja heittää ulos ikkunasta ennen täpärää pakoaan, muu omaisuus jäi tulen vangiksi. Palo oli saanut alkunsa karjakeittiön piipusta pärekatolle lentäneestä kipinästä. Navetasta tuli levisi aittoihin ja