Kotiseudun historiaa:Suolahti - Äänekoski
osa 2
1900 -luvun ensimmäinen vuosikymmen oli levotonta aikaa Suomen teollisuuspaikkakunnilla. Teollistuminen oli vasta pääsemässä vauhtiin, mutta työväki heräsi jo penäämään oikeuksiaan. Äänekoskella oli ollut rauhallisempaa eikä työväki ollut lakkoillut, mutta marraskuussa 1908 rävähti.
Lakon aikaan tehtaalle töihin palanneet työntekijät joutuivat eroamaan työväenyhdistyksestä. Yhdistyksessä koettiinkin tämän vuoksi varsinainen jäsenkato. Etenkin naiset olivat olleet haluttomia lakkoilemaan, mistä syystä naisosaston toiminnan sanotaan hiipuneen kokonaan.
Työnantajan jyrkät toimet herättivät pahaa verta. Monet joutuivat tapauksen johdosta muuttamaan pois paikkakunnalta. Monet lähtivät amerikkaan asti, kuten Otto Leinonen.
Hän oli asunut isänsä kanssa tehtaan asunnossa Hiskinmäellä. Osallistuttuaan lakkotouhuihin, hän oli joutunut työnantajan mustalle listalle ja häntä kiellettiin palaamasta kotiinsa. Uhattiin että isäkin joutuisi lähtemään niin tehtaalta kuin kodistaan, mikäli hän ei tottelisi. Jonkin aikaa Leinonen kävi salaa nukkumassa kotonaan ja vietti päivät Suolahdessa ja missä sattui. Lopulta hän lähti merten taa.
Lakko ei johtanut pysyviin muutoksiin työajassa vaan koeluontoisesta 8 -tuntisesta työvuorosta palattiin normaaliin 12 -tunnin vuoroon. Kahdeksan tunnin työaika toteutui vasta v. 1917 eduskunnan päätöksellä.
August Laaksosen rooli
August Laaksonen toimi vuoden 1908 lakon aikaan Äänekosken tehtaan paperimestarina. Välskärin koulutuksen saaneen Laaksosen tehtäviiin kuului tuon toimen ohella tehtaanväen sairaanhoito, minkä lisäksi sairaat koko pitäjän alueelta tulivat hänen luokseen. Olihan lähin lääkäri hankalien kulkuyhteyksien takana Jyväskylässä.
Asemansa vuoksi hän kuului lakon aikaan työnantajan leiriin. Hän oli se joka otti ensimmäisen lämmitysvuoron lakon alettua, sillä tehtaan kattiloita ei voitu päästää jäätymään.
Lakkolaiset jupisivat hänen selkänsä takana kun hän meni tehtaalle, mutta nyrkit pysyivät taskuissa. Se olikin onni, sillä hän kantoi mukanaan käsiasetta. Juuri hänelle poliisipäällikkö oli antanut luvan myös käyttää asettaan, mikäli hänen työntekoaan yritettäisiin estää tai hänen päälle käytäisiin.
Hän toimi kartonkikoneen käyttäjänä ja oli mukana järjestelemässä tehtaan lakon aikaista käynnistystä, joka vähän kerrassa ja vaikeuksien kautta onnistuikin. Tilannetta helpotti se etteivät naiset osallistuneet lakkoon.
Vaikka Laaksosen rooli oli keskeinen siinä että työväen vaatimukset kahdeksan tunnin työajasta valuivat tyhjiin, olisi lyhyempi työaika koitunut hänenkin onnekseen. Vielä vanhoilla päivilläänkin hän nimittäin nimesi 20-vuotisen Äänekoskella oloaikansa suurimmaksi hankaluudeksi juuri sen, että yletön työmäärä väsytti hänet ja koetteli liikaa hänen "hermojaan".
Hän kun joutui ruokatunneilla ja 12:n tunnin työvuoron päätteeksi hoitamaan vielä paikkakunnan sairaatkin.
Äänekosken merkkimies Kalle Piilonen takasi lainan, jonka avulla itsensä työllä uuvuttanut tuolloin 48 -vuotias August Laaksonen pääsi muuttamaan pois paikkakunnalta ja uuden elämän alkuun.
Jukka Halttunen
Lähde: Vanhan Äänekosken kotiseutuyhdistyksen arkisto
Kuva: Äänekoski Oy:n työväkeä 1900 -luvun alussa.
Kuva: http://intra.aanekoski.fi/100v/
Kommentit