Siirry pääsisältöön

Vuoden 1908 kohtalokas kokeilu

Kotiseudun historiaa:Suolahti - Äänekoski


osa 1

1900 -luvun ensimmäinen vuosikymmen oli levotonta aikaa Suomen teollisuuspaikkakunnilla. Teollistuminen oli vasta pääsemässä vauhtiin, mutta työväki heräsi jo penäämään oikeuksiaan. Äänekoskella oli ollut rauhallisempaa eikä työväki ollut juuri lakkoillut, mutta marraskuussa 1908 rävähti.

Mäntän paperitehtaan historiassa vuoden 1905 jälkeisiä vuosia kutsutaan palkkataistelujen kaudeksi. Tampereen tehtailla vuosi 1909 poikkesi aiemmista, sinä vuonna kun ei nähty yhtään lakkoa.  Voikkaan paperitehtailla lakkoiltiin naisten siveettömän kohtelunkin vuoksi.

Venäjällä kiristynyt viranomaisten sensuuri johti useiden lehtien lakkauttamiseen ja samalla paperin kysynnän vähentymiseen. Kymi-yhtiö joutui supistamaan tuotantoaan. Sen sijaan että oltaisiin pantu työväkeä pois, lyhennettiin kaikkien työaikaa ja mentiin 8 -tunnin työvuoroon. Tämä kokeiluluontoinen tilapäisjärjestely toteutettiin myös Mäntässä ja Äänekoskella.

Kun työnantajat jonkin ajan kuluttua halusivat palata takaisin normaaliin 12-tunnin vuoroon työväki ei suostunut, vaan meni lakkoon. Lakko oli uusi asia paikkakunnalla, joten toimintamalleja ongelmien ratkaisemiseksi neuvottelemalla ei ollut. Yhteiskunta oli myös syvästi kahtiajakautunut. Siksi tilanne kärjistyi nopeasti.

Äänekosken tehtaan tekninen johtaja insinööri Holm oli kovan linjan mies. Hän piti mustaa kirjaa lakkolaisista eikä suostunut palkkaamaan tehtaalle sosialisteiksi leimattuja ollenkaan.

Vaasasta kutsuttiin poliiseja pitämään kapinoiva työväki aisoissa.  Työläiset kun eivät hyvällä katsoneet sitä, että tehtaan johto ryhtyi käynnistämään tehdasta muualta hankitun työvoiman turvin. Tehtaan johdolla oli kova kiire, sillä kattilat olivat talvioloissa vaarassa jäätyä.

Poliisi vahti tehtaan portilla ja lakkolaiset uhkailivat tilapäistyövoimaa. Ajan henkeä kuvaa se että poliisi saattoi yksittäisille ihmisille antaa luvan käyttää asetta, mikäli lakkolaiset pyrkisivät estämään työnteon.

Koneita käynnisteltiin vaihtelevalla menestyksellä, ensin hiomo sitten kartonkikone. Konttoristakin tuli väkeä tehtaan puolelle, jotta tehdas saataisiin pyörimään. Joitakin vanhoja työntekijöitäkin saatiin houkuteltua takaisin töihin, vaikka lakko yhä jatkui. Kun he sitten jonkin aikaa töitä tehtyään jäivätkin tulematta lakossa olleiden toverien painostuksen vuoksi, alkanut toiminta jouduttiiin taas pysäyttämään.

Tilanne jatkui tulehtuneena. Työnantaja hommasi työvoimaa Saarijärveltäkin. Holm ilmoitti lehdessä tehtaalla avautuneista uusista työmahdollisuuksista. Uudet työntekijät opastettiin heille ennalta outoihin töihin. Vuoronvaihdon aikaan poliisit ja lakkolaiset olivat portilla napit vastakkain.

Eräänä aamuna löydettiin miehen ruumis kanavan luukkuihin takertuneena. Hukkunut vai hukutettu, sitä ei koskaan saatu selvitettyä.

Vuoden 1908 lakko kesti  joitakin kuukausia, eikä onnistunut pysäyttämään tehdasta kokonaan kuin lyhyeksi aikaa. Joidenkin lähteiden mukaan tehtaan tuotanto tosin olisi ollut pysähdyksissä 7 kuukautta v. 1908. Tämä ei voine pitää paikkaansa, sillä lakko näytetään saaneen murrettua tilapäistyövoiman avulla. Kun työntekijöille alkoi käydä selväksi, ettei lakko voi menestyä, he alkoivat palailla töihin vaivihkaa. Maalis-huhtikuussa tehdas toimi jo kutakuinkin normaalisti.


Jukka Halttunen

Lähde: Vanhan Äänekosken kotiseutuyhdistyksen arkisto

--


Kuva: Tältä tehtaalla näytti v. 1908 lakoin aikoihin
http://intra.aanekoski.fi/100v/


Muut lähteet :
http://www15.uta.fi/koskivoimaa/vuodet/1909/index.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Voikkaan_lakko_1904
http://www.genealogia.fi/hakem/luettelo008s.htm
http://aksa.fi/aanekosken-sosialidemokraattinen-yhdistys-110-vuotta-hyvassa-hengessa-ja-toverillisessa-yhteisymmarryksessa/
http://urly.fi/bID




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Timolla oli kymmenen lehmää

(Navetta Blues) novelli Se atrain oli talon vanhaa perua. Sepän tekemä, jostain 1800-luvulta. Se oli siinä penkillä ja minä huomasin sen kun välttelin katsomasta niitä papereita, joita pöytä oli täynnä ja joihin piti kohta tarttua kun kaikki piti jakaa kahteen. - Saanko minä tuon atraimen, kysyin? - Mitä sinä sillä, se kysyi? - Tuli vaan mieleen, mutta voit sinäkin sen ottaa jos haluat, vastasin. - Ei, ei, ota vain. Entäs äyskäri ja katiska – ja tallin takana se vanha muikkuverkko? Haluatko nekin? - Sinä keljuilet. Ei tehnyt mieli jatkaa mutta sitten vain jatkoin: - Tuo atrain oli ensimmäinen esine jonka näin tullessani tähän taloon, kun se roikkui tuolla eteisen seinällä. Jotenkin se jo heti kertoi että tähän oli hyvä tulla. Timo ei vastannut mitään, näin että se puri hammasta. Siitä oli viisi vuotta, pieni ikuisuus. Timolla oli kymmenen lehmää, traktori, navetta ja uusi rantasauna, kanoja, kukko, peruskorjattu rintamamiestalo sekä joitakin piharakennuksia ja minä ajattelin että mikä

Nähty on

Joulunpyhinä on tullut urakoitua. Olen katsellut toistakymmentä elokuvaa. Teemoina Jack Lemmon, 60 - 70 -luku ja Sidney Poitier. Avanti! ohj. Billy Wilder - Jostain syystä olen näiden 60-70 -luvun elokuvien harras harrastaja. Se tarkoittaa että vähän huonompikin leffa menee. Erityisesti minua viehättää ajankuva: kaupunkikuva, autot, jopa vaatetus - kuvassa on siis nähtävää silloinkin, kun päähenkilön edesottamukset eivät tunnu niin kiinnostavilta. Näiden suurin heikkous nykyelokuviin nähden on ääni. Silloisista äänityksistä puuttuu sekä ylä- että alapää ja kaikenmoiset pienet yksityiskohdat, jotka tekevät tämänpäivän elokuvista niin vaikuttavia kuin ne ovat. Äänen vaikutus katsomistapahtumaan on helppo unohtaa, mutta yhtä helppo se on myös todentaa. Jos kauhuelokuva pelottaa liikaa, ei tarvitse kuin pistää äänet pois. Ei pelota enää. Avantissa näkyy taas se miten ääripäät tuottavat draamaa ja tässä tapauksessa myös komediaa. Tässä näitä ääripäitä edustavat kuolema ja rakkau

Kun Tallila paloi

Kotiseudun historiaa: Suolahti - Äänekoski Kesällä 1933 15-vuotias Olavi Viljakainen ei herännyt Helanderin Kallen huutoon, vaikka se oli kuulunut Suolahden veturitalleille asti, kun Eemil Kumpunen oli aamuhämärissä menossa lämmittämään veturia. Tallila palaa, oli Kalle huutanut! Eikä hän herännyt niihin laukauksiinkaan jotka ammuttiin aivan hänen ikkunan takana, jotta talonväki saataisiin havahdutettua siihen tosiasiaan, että talo oli tulessa. Vasta kun joku koputti ikkunaan Tallilan kamarissa nukkunut Olavi heräsi ihmetellen miksi hänet pyhäaamuna herätettiin näin aikasin. Yrittäessään ovesta ulos hän huomasi, että sitä kautta ei ulos enää päässytkään, eteinenkin oli jo tulessa. Ikkunan kautta hän pääsi pakenemaan. Vain liivin ja vanhan taskukellonsa hän ehti siepata ja heittää ulos ikkunasta ennen täpärää pakoaan, muu omaisuus jäi tulen vangiksi. Palo oli saanut alkunsa karjakeittiön piipusta pärekatolle lentäneestä kipinästä. Navetasta tuli levisi aittoihin ja