Olen lukemassa Frank W. Abagnalen kirjaa "Ota kiinni jos saat", josta Steven Spielberg on tehnyt mainion elokuvan.
Kirja imaisi mukaansa niin että luin sen jo puoleenväliin viime yönä, ja olisin lukenut loppuun asti mutta tahdoin herkutella sen seurassa vähän pidempään enkä ahmia sitä kertarytinällä.
Abagnalen kirjahan on omaelämänkerrallinen tarina hänen vain kuusi vuotta kestäneestä huijausten ja shekkiväärennösten värittämästä urastaan, jonka hän aloitti vain viisitoista vuotiaana.
On kerrassaan ällistyttävää miten paljon hän ehti noiden vuosien aikana. Aluksi hän väärensi shekkejä ja kun kiinnijääminen alkoi näyttää yhä ilmeisemmältä, hän päätti ryhtyä lentäjäksi. Lentäjän ura jatkui pari vuotta, jonka jälkeen hän toimi vuoden lääkärin ja sen jälkeen vielä vuoden juristina. Huijaamisen keskeinen elementti oli tietenkin se, ettei tällä lukionsa keskenjättäneellä teinillä ollut minkäänlaista koulutusta noihin vaativiin ammatteihin.
Nähdäkseni suurin ero huijarin ja meidän tavallisten tallaajien välillä on rohkeus tarttua moraalittomaan haasteeseen. Tarvitaan siis rohkeutta ja moraalittomuutta, pittaamattomuutta normeista ja säännöistä.
Abagnalen rohkeus on ihailtava ja kun hän toisinaan arkailee ja pelkää ja tunteekin äkkiä olevansa se 16-vuotias poika joka todellisuudessa on, hän ryhtyy hankkimaan tietoa. Tieto on siis se keskeinen tekijä joka mahdollistaa huijaamisen. Ilman tietoa jäät heti kiinni, ilman tietoa et voi olla rohkea.
Mutta mitä huijari oikein tavoittelee? Abagnalen ja Silvon yhdistävä tekijä on juuri tämä tavoite. Molemmat tavoittelevat nimittäin asemaa, jossa voi olla ihailtu ja arvostettu.
Abagnale kertoo tästä osuvan anekdootin. Viettäessään pinnallista elämää vailla pysyviä ihmissuhteita, hänet valtasi toisinaan yksinäisyyden ja mitättömyyden tunne. Näinä hetkinä hän puki aina lentäjän uniformun päälleen, ja meni ihmisten joukkoon. Tuon puvun ansiosta kaikki ihmiset kohtelivat häntä hyvin ja arvostavasti ja hän sai tuntea olevansa hyvä ja arvostettu.
Tätähän Silvokin haki huijauksellaan. Mitättömyyden tunne on ihmiselle sietämätön olotila. Yleensä ihmiset tekevät työtä voidakseen tuntea olonsa hyväksi, tunteakseen olevansa hyödyksi ja siksi arvokkaaksi.
Jos työnteko ei kiinnosta, voi ryhtyä huijariksi. Tunne joka siitä syntyy ei ole sen valjumpi kuin rehellisellä työllä ansaittu. Abagnalen kirjan perusteella se on jopa parempi. Huijaamisella saatu voitto on moraalittomalle ihmiselle hyvän olon tuoja. Huijari ei huijatessaan soimaa itseään.
Huijauksessa tarvitaan sitä samaa rohkeutta, mitä sotilas tarvitseen ryhtyessään taisteluun. Jo pelkkä rohkeus tuo mukanaan hyvänolontunteen. Jos se palkitaan onnistumisella, voi tuloksena olla hyvänolontunne, josta arkisessa työssä ahertava palkansaaja voi vain haaveilla - vaikka kyseessä olisikin vain huijaus, esitys vailla oikeaa sisältöä.
-
Kommentit