Siirry pääsisältöön

Marianna

*
Kun Big Brother -talon asukkaat aloittivat neljännen viikkonsa talossa, ohjelman tuotanto päätti järjestellä vähän kolmiodraamaa taloon saapuneiden uusien asukkaiden myötä.

Johanin vieressä nukkuneen Mariannen tunteet olivat jo käyneet selviksi yöllisissä hiplaus-sessioissa. Keskustelu-palstoilla ihmeteltiin naisen innokkuutta hakeutua Johanin seuraan, vaikka naisella oli mies odottamassa talon ulkopuolella.

Taloon saapuneiden neljän uuden asukkaan joukossa oli Johanin vanha tuttu Tuuli. Kaunis ja nuori Tuuli ei varmaankaan tullut taloon sattumalta, vaan hänet oli epäilemättä kutsuttu sekoittamaan pakkaa. Rakennettiin selvästi kolmiodraamaa kolmen nuoren välille.

Marianna olikin pahoillaan kun näki, miten Johan innostui Tuulista ja hakeutui bileissä hänen lähelleen.

Kamerat leikkasivat Johanin ja Tuulin kahdenkeskisistä keskusteluista suoraan kiukkuisen oloiseen Mariannaan, jonka hapan ilme ja into puhua pahaa uusista asukkaista, paljastivat hänen loukatut tunteensa.

Viikkotehtävässä asetelmat muokattiin BB:n puolelta kolmiodraamalle otolliseksi. Tuuli ja Johan määrättiin asumaan kahdestaan omaan huoneeseen, "sviittiin" jonne ei toisilla ollut asiaa.

Mutta katsojakuntapa ei päässytkään seuraamaan naisten välienselvittelyä, Johan ei joutunut mustasukkaisen Mariannan käsittelyyn eikä himoittuja välikohtauksia nähty, sillä Marianna otti ja hävisi.

Asukkaat käskettiin ulos ja kun he taas pääsivät sisälle, oli Marianna kadonnut ja tavarat hänen sänkynsä alta hävinneet. Tuotanto panttaa nyt tarkempia tietoja illan ohjelmaa varten, jolle toivotaan tapauksen johdosta suurta katsojamäärää. Illan ohjelmassa Mariannan häviämisen yksityiskohdat arvatenkin paljastetaan ja mysteeri selviää.

Tätä odottaessa internetin keskusteluissa on tarjoiltu mitä mielikuvituksellisempia syitä Mariannan katoamiselle. Yhden vääräleuan mukaan hän ei kestänyt toisen "Venäjästä kotoisin olevan" asukkaan tuloa ohjelmaan. Nettiä kiertää myösselitys, jonka mukaan hänet olisi passitettu Venäjän tai Puolan BB-ohjelmaan. Monet ovat hihkuneet onnesta, kun epämiellyttävä ihminen on jättänyt ohjelman.


*

BB - kuten tosi-tv yleensä - esineellistää asukkaansa. Tätä argumenttia on heikolla menestyksellä käytetty tosi-tv -buumin vastustamiseksi ja tällä perusteellahan TV1 lienee näihin päiviin saakka vierastanut formaattia.

Itse olen pitänyt moista argumenttia kovin heppoisena perusteluna maailmassa, missä yleensä ihmisarvon loukkaukset ovat vähän toista luokkaa, eikä niistäkään meteliä pidetä.

Tuleehan osallistujista apetta omiin ympyröihinsä kyllästyneille katsojille, ja toki he ovat korppikotkien ruokaa, joiden tekemisiä ja sanomisia voi ja sopii riipiä ja raadella isoissa ja pienissä tiedotusvälineissä oman mielen mukaan.

Mutta eikös se nyt ole ihan ok - asukkaathan tietävät mihin ovat ryhtyneet?


*

Etsiessäni tietoja Mariannasta silmiini osuivat hänen BB-talossa lausumat sanansa:

“Mua on kaikki elämäni miehet pistäneet niin, isästä lähtien, etten vaan voisi ajatella mitään hyvää itsestäni. Ja jos joskus jotain hyvää ajattelee, niin heti leimataan itserakkaaksi p*skaksi. Ei oikein tiedä, miten pitäisi olla.”

Olisiko tässä mysteerin ratkaisu. Lapsuudesta pohjautuva tarve hakea hyväksymistä miehiltä. Ja tästä tarpeesta johtuva sitoutumisen, hylkäämisen ja petetyksitulemisen pelko? Tämäkö sai Marinannan lähtemään, kun petikaveri Johan junailtiin toiseen kainaloon?

Olen tähän mennessä pitänyt BB:tä suht harmittomana ajanvietteenä, mutta tämä sai minut miettimään.

Onko tämä leikki ihmisten (joita BB-asukkaatkin ovat) tunteilla sittenkään ihan ok?

Vastauksena tällä haavaa on jyrkkä ehkä. Paremman puutteessa...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Timolla oli kymmenen lehmää

(Navetta Blues) novelli Se atrain oli talon vanhaa perua. Sepän tekemä, jostain 1800-luvulta. Se oli siinä penkillä ja minä huomasin sen kun välttelin katsomasta niitä papereita, joita pöytä oli täynnä ja joihin piti kohta tarttua kun kaikki piti jakaa kahteen. - Saanko minä tuon atraimen, kysyin? - Mitä sinä sillä, se kysyi? - Tuli vaan mieleen, mutta voit sinäkin sen ottaa jos haluat, vastasin. - Ei, ei, ota vain. Entäs äyskäri ja katiska – ja tallin takana se vanha muikkuverkko? Haluatko nekin? - Sinä keljuilet. Ei tehnyt mieli jatkaa mutta sitten vain jatkoin: - Tuo atrain oli ensimmäinen esine jonka näin tullessani tähän taloon, kun se roikkui tuolla eteisen seinällä. Jotenkin se jo heti kertoi että tähän oli hyvä tulla. Timo ei vastannut mitään, näin että se puri hammasta. Siitä oli viisi vuotta, pieni ikuisuus. Timolla oli kymmenen lehmää, traktori, navetta ja uusi rantasauna, kanoja, kukko, peruskorjattu rintamamiestalo sekä joitakin piharakennuksia ja minä ajattelin että mikä

Nähty on

Joulunpyhinä on tullut urakoitua. Olen katsellut toistakymmentä elokuvaa. Teemoina Jack Lemmon, 60 - 70 -luku ja Sidney Poitier. Avanti! ohj. Billy Wilder - Jostain syystä olen näiden 60-70 -luvun elokuvien harras harrastaja. Se tarkoittaa että vähän huonompikin leffa menee. Erityisesti minua viehättää ajankuva: kaupunkikuva, autot, jopa vaatetus - kuvassa on siis nähtävää silloinkin, kun päähenkilön edesottamukset eivät tunnu niin kiinnostavilta. Näiden suurin heikkous nykyelokuviin nähden on ääni. Silloisista äänityksistä puuttuu sekä ylä- että alapää ja kaikenmoiset pienet yksityiskohdat, jotka tekevät tämänpäivän elokuvista niin vaikuttavia kuin ne ovat. Äänen vaikutus katsomistapahtumaan on helppo unohtaa, mutta yhtä helppo se on myös todentaa. Jos kauhuelokuva pelottaa liikaa, ei tarvitse kuin pistää äänet pois. Ei pelota enää. Avantissa näkyy taas se miten ääripäät tuottavat draamaa ja tässä tapauksessa myös komediaa. Tässä näitä ääripäitä edustavat kuolema ja rakkau

Kun Tallila paloi

Kotiseudun historiaa: Suolahti - Äänekoski Kesällä 1933 15-vuotias Olavi Viljakainen ei herännyt Helanderin Kallen huutoon, vaikka se oli kuulunut Suolahden veturitalleille asti, kun Eemil Kumpunen oli aamuhämärissä menossa lämmittämään veturia. Tallila palaa, oli Kalle huutanut! Eikä hän herännyt niihin laukauksiinkaan jotka ammuttiin aivan hänen ikkunan takana, jotta talonväki saataisiin havahdutettua siihen tosiasiaan, että talo oli tulessa. Vasta kun joku koputti ikkunaan Tallilan kamarissa nukkunut Olavi heräsi ihmetellen miksi hänet pyhäaamuna herätettiin näin aikasin. Yrittäessään ovesta ulos hän huomasi, että sitä kautta ei ulos enää päässytkään, eteinenkin oli jo tulessa. Ikkunan kautta hän pääsi pakenemaan. Vain liivin ja vanhan taskukellonsa hän ehti siepata ja heittää ulos ikkunasta ennen täpärää pakoaan, muu omaisuus jäi tulen vangiksi. Palo oli saanut alkunsa karjakeittiön piipusta pärekatolle lentäneestä kipinästä. Navetasta tuli levisi aittoihin ja