Siirry pääsisältöön

Marianna

*
Kun Big Brother -talon asukkaat aloittivat neljännen viikkonsa talossa, ohjelman tuotanto päätti järjestellä vähän kolmiodraamaa taloon saapuneiden uusien asukkaiden myötä.

Johanin vieressä nukkuneen Mariannen tunteet olivat jo käyneet selviksi yöllisissä hiplaus-sessioissa. Keskustelu-palstoilla ihmeteltiin naisen innokkuutta hakeutua Johanin seuraan, vaikka naisella oli mies odottamassa talon ulkopuolella.

Taloon saapuneiden neljän uuden asukkaan joukossa oli Johanin vanha tuttu Tuuli. Kaunis ja nuori Tuuli ei varmaankaan tullut taloon sattumalta, vaan hänet oli epäilemättä kutsuttu sekoittamaan pakkaa. Rakennettiin selvästi kolmiodraamaa kolmen nuoren välille.

Marianna olikin pahoillaan kun näki, miten Johan innostui Tuulista ja hakeutui bileissä hänen lähelleen.

Kamerat leikkasivat Johanin ja Tuulin kahdenkeskisistä keskusteluista suoraan kiukkuisen oloiseen Mariannaan, jonka hapan ilme ja into puhua pahaa uusista asukkaista, paljastivat hänen loukatut tunteensa.

Viikkotehtävässä asetelmat muokattiin BB:n puolelta kolmiodraamalle otolliseksi. Tuuli ja Johan määrättiin asumaan kahdestaan omaan huoneeseen, "sviittiin" jonne ei toisilla ollut asiaa.

Mutta katsojakuntapa ei päässytkään seuraamaan naisten välienselvittelyä, Johan ei joutunut mustasukkaisen Mariannan käsittelyyn eikä himoittuja välikohtauksia nähty, sillä Marianna otti ja hävisi.

Asukkaat käskettiin ulos ja kun he taas pääsivät sisälle, oli Marianna kadonnut ja tavarat hänen sänkynsä alta hävinneet. Tuotanto panttaa nyt tarkempia tietoja illan ohjelmaa varten, jolle toivotaan tapauksen johdosta suurta katsojamäärää. Illan ohjelmassa Mariannan häviämisen yksityiskohdat arvatenkin paljastetaan ja mysteeri selviää.

Tätä odottaessa internetin keskusteluissa on tarjoiltu mitä mielikuvituksellisempia syitä Mariannan katoamiselle. Yhden vääräleuan mukaan hän ei kestänyt toisen "Venäjästä kotoisin olevan" asukkaan tuloa ohjelmaan. Nettiä kiertää myösselitys, jonka mukaan hänet olisi passitettu Venäjän tai Puolan BB-ohjelmaan. Monet ovat hihkuneet onnesta, kun epämiellyttävä ihminen on jättänyt ohjelman.


*

BB - kuten tosi-tv yleensä - esineellistää asukkaansa. Tätä argumenttia on heikolla menestyksellä käytetty tosi-tv -buumin vastustamiseksi ja tällä perusteellahan TV1 lienee näihin päiviin saakka vierastanut formaattia.

Itse olen pitänyt moista argumenttia kovin heppoisena perusteluna maailmassa, missä yleensä ihmisarvon loukkaukset ovat vähän toista luokkaa, eikä niistäkään meteliä pidetä.

Tuleehan osallistujista apetta omiin ympyröihinsä kyllästyneille katsojille, ja toki he ovat korppikotkien ruokaa, joiden tekemisiä ja sanomisia voi ja sopii riipiä ja raadella isoissa ja pienissä tiedotusvälineissä oman mielen mukaan.

Mutta eikös se nyt ole ihan ok - asukkaathan tietävät mihin ovat ryhtyneet?


*

Etsiessäni tietoja Mariannasta silmiini osuivat hänen BB-talossa lausumat sanansa:

“Mua on kaikki elämäni miehet pistäneet niin, isästä lähtien, etten vaan voisi ajatella mitään hyvää itsestäni. Ja jos joskus jotain hyvää ajattelee, niin heti leimataan itserakkaaksi p*skaksi. Ei oikein tiedä, miten pitäisi olla.”

Olisiko tässä mysteerin ratkaisu. Lapsuudesta pohjautuva tarve hakea hyväksymistä miehiltä. Ja tästä tarpeesta johtuva sitoutumisen, hylkäämisen ja petetyksitulemisen pelko? Tämäkö sai Marinannan lähtemään, kun petikaveri Johan junailtiin toiseen kainaloon?

Olen tähän mennessä pitänyt BB:tä suht harmittomana ajanvietteenä, mutta tämä sai minut miettimään.

Onko tämä leikki ihmisten (joita BB-asukkaatkin ovat) tunteilla sittenkään ihan ok?

Vastauksena tällä haavaa on jyrkkä ehkä. Paremman puutteessa...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käsikirjoittajan ohjeet

Käsikirjoittajan yksi + 20 sääntöä. Pääsääntö: Tee päähenkilölle päämäärä ja tee vaikeaksi saavuttaa se. Ja muut: 1. Ala kirjoittamaan 2. Aloita rytinällä. Tempaa yleisö heti mukaan. 3. Aloita vasta kun tiedät minne olet menossa. 4. Älä yritä kirjoittaa itsestäsi irrallaan. 5. Rakenna konflikti. 6. Tee se mielenkiintoiseksi. 7. Tiedä mikä ajaa päähenkilösi toimimaan. 8. Älä päästä yleisöä kerrontasi edelle 9. Koukuta kohtaukset toinen toisiinsa. 10. Esittele ainakin osa taustatarinasta jo alussa. 11. Pysy päähenkilösi mukana mahdollisimman paljon. 12. Jos istutat jotain, korjaa sato myöhemmin. 13. Rakenna jännitettä ratkaisua kohti. 14. Tee päähenkilöstäsi tunnistettava. 15. Pidä rytmi liikkeellä. 16. Etsi tapoja sanoa sama asia eri tavoin. 17. Tee käänne, ja sitten vielä toinen. 18. Tee jokin mielenkiintoinen piirre jokaiseen hahmoon. 19. Jos käynnistät kellon, pidä se käynnissä. 20. Tee selityksesi uskottaviksi. Niin helppo kirjata ylös, mutta yritäpä noudattaa ja muistaa ne kirjoitt...

Huijarin sielunelämää

Olen lukemassa Frank W. Abagnalen kirjaa "Ota kiinni jos saat", josta Steven Spielberg on tehnyt mainion elokuvan . Kirja imaisi mukaansa niin että luin sen jo puoleenväliin viime yönä, ja olisin lukenut loppuun asti mutta tahdoin herkutella sen seurassa vähän pidempään enkä ahmia sitä kertarytinällä. Abagnalen kirjahan on omaelämänkerrallinen tarina hänen vain kuusi vuotta kestäneestä huijausten ja shekkiväärennösten värittämästä urastaan, jonka hän aloitti vain viisitoista vuotiaana. On kerrassaan ällistyttävää miten paljon hän ehti noiden vuosien aikana. Aluksi hän väärensi shekkejä ja kun kiinnijääminen alkoi näyttää yhä ilmeisemmältä, hän päätti ryhtyä lentäjäksi. Lentäjän ura jatkui pari vuotta, jonka jälkeen hän toimi vuoden lääkärin ja sen jälkeen vielä vuoden juristina. Huijaamisen keskeinen elementti oli tietenkin se, ettei tällä lukionsa keskenjättäneellä teinillä ollut minkäänlaista koulutusta noihin vaativiin ammatteihin. Nähdäkseni suurin ero huijarin ja meidä...

Huijarin sielunelämää osa 2

Frank W. Abagnale : Ota kiinni jos saat. Helppolukuinen omaelämänkerta "Ota kiinni jos saat" päättyi pettymykseen: huijari ei jäänytkään kiinni. Huijarielämänkerran lukijalla on epäilemättä sisäänkirjoitettuna oletus tai ainakin alitajuinen toive siitä että paha - niin hilpeä kuin hänen onnistuneista ja kekseliäistä huijauksistaan onkin lukea - saisi lopussa palkkansa. Tässä ei saanut, sillä kirja päättyi täpärään pakoon poliisien kynsistä, mikä oli vahinko, sillä Abagnalen kiinnijäämisestä ja muista myöhemmistä vaiheista olisi ollut mukava lukea - päätyihän hän lopulta tekemään yhteistyötä FBI:n kanssa ja 12:n vuoden vankeustuomio jäi muutamaan vuoteen. Ihan rangaistuksetta hän ei tosin kirjan perusteellakaan päässyt. Abagnale joutui puoleksi vuodeksi vankilaan Ranskassa. Eikä ihan mihin tahansa vankilaan vaan pieneen puolitoistametriä kanttiinsa olevaan täysin pimeään koppiin, missä hän joutui viettämään 24 tuntia vuorokaudessa ja missä ei ollut muita huonekaluja kuin ulost...