Siirry pääsisältöön

Pikku-Pässi ja potkukelkat






Pikku-Pässi.jpg



Pikku-Pässi henkilökuntineen.


1900-luvun alussa matka Äänekoskelta Suolahteen maksoi 25 penniä yhteen suuntaan. Paketin kuljettaminen maksoi saman verran. Kerran pojat sitoivat kurillaan kolme potkukelkkaa yhteen ja veivät ne yhtenä pakettina junaan, eikä konduktööri Norosen auttanut muuta kuin ottaa paketti vastaan 25:llä pennillä.

Toisen kerran Noronen kuitenkin kivahti, ettei huoli poikien potkureita kyytiinsä ja kehoitti poikia taittamaan matkan omin päin. Pojat lähtivätkin kulkemaan junan edellä ja ehtivät ennen, sillä raide sattui olemaan jäinen, mikä hidasti junan matkatekoa. Perillä mokomat vielä leukailivat Noroselle, että on siinä junamies kun ei edes potkukelkkojen vauhtiin yllä.

Pikku-Pässillä kuljetettiin lähinnä Äänekoski Oy:n tavaraa. Sadasta vaunusta suurin osa oli avoimia tavaravaunuja, lisäksi oli soravaunuja, yksi umpinainen tavaravaunu ja  vain kaksi oli varattu henkilökuljetukseen. Lisäksi kalustoon kuului omalla verstaalla saksalaisten akselien päälle rakennettu laatikkolumiaura.

Oikukasta veturia ei saatu koskaan oikein toimimaan kunnolla. Veturi oli kevyt ja melko hidas sekä märkähöyrytekniikkansa takia suhteettoman epätaloudellinen. Myös pieni halkobunkkeri ja pienet vesitankit rajoittivat sen käyttöä, mutta pienen höyrykattilan vuoksi sen lämmittäminen ajokuntoon sujui nopeasti. 



Lähde: Väksyn arkisto, www.jokioistenmuseorautatie.fi












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käsikirjoittajan ohjeet

Käsikirjoittajan yksi + 20 sääntöä. Pääsääntö: Tee päähenkilölle päämäärä ja tee vaikeaksi saavuttaa se. Ja muut: 1. Ala kirjoittamaan 2. Aloita rytinällä. Tempaa yleisö heti mukaan. 3. Aloita vasta kun tiedät minne olet menossa. 4. Älä yritä kirjoittaa itsestäsi irrallaan. 5. Rakenna konflikti. 6. Tee se mielenkiintoiseksi. 7. Tiedä mikä ajaa päähenkilösi toimimaan. 8. Älä päästä yleisöä kerrontasi edelle 9. Koukuta kohtaukset toinen toisiinsa. 10. Esittele ainakin osa taustatarinasta jo alussa. 11. Pysy päähenkilösi mukana mahdollisimman paljon. 12. Jos istutat jotain, korjaa sato myöhemmin. 13. Rakenna jännitettä ratkaisua kohti. 14. Tee päähenkilöstäsi tunnistettava. 15. Pidä rytmi liikkeellä. 16. Etsi tapoja sanoa sama asia eri tavoin. 17. Tee käänne, ja sitten vielä toinen. 18. Tee jokin mielenkiintoinen piirre jokaiseen hahmoon. 19. Jos käynnistät kellon, pidä se käynnissä. 20. Tee selityksesi uskottaviksi. Niin helppo kirjata ylös, mutta yritäpä noudattaa ja muistaa ne kirjoitt...

Huijarin sielunelämää

Olen lukemassa Frank W. Abagnalen kirjaa "Ota kiinni jos saat", josta Steven Spielberg on tehnyt mainion elokuvan . Kirja imaisi mukaansa niin että luin sen jo puoleenväliin viime yönä, ja olisin lukenut loppuun asti mutta tahdoin herkutella sen seurassa vähän pidempään enkä ahmia sitä kertarytinällä. Abagnalen kirjahan on omaelämänkerrallinen tarina hänen vain kuusi vuotta kestäneestä huijausten ja shekkiväärennösten värittämästä urastaan, jonka hän aloitti vain viisitoista vuotiaana. On kerrassaan ällistyttävää miten paljon hän ehti noiden vuosien aikana. Aluksi hän väärensi shekkejä ja kun kiinnijääminen alkoi näyttää yhä ilmeisemmältä, hän päätti ryhtyä lentäjäksi. Lentäjän ura jatkui pari vuotta, jonka jälkeen hän toimi vuoden lääkärin ja sen jälkeen vielä vuoden juristina. Huijaamisen keskeinen elementti oli tietenkin se, ettei tällä lukionsa keskenjättäneellä teinillä ollut minkäänlaista koulutusta noihin vaativiin ammatteihin. Nähdäkseni suurin ero huijarin ja meidä...

Huijarin sielunelämää osa 2

Frank W. Abagnale : Ota kiinni jos saat. Helppolukuinen omaelämänkerta "Ota kiinni jos saat" päättyi pettymykseen: huijari ei jäänytkään kiinni. Huijarielämänkerran lukijalla on epäilemättä sisäänkirjoitettuna oletus tai ainakin alitajuinen toive siitä että paha - niin hilpeä kuin hänen onnistuneista ja kekseliäistä huijauksistaan onkin lukea - saisi lopussa palkkansa. Tässä ei saanut, sillä kirja päättyi täpärään pakoon poliisien kynsistä, mikä oli vahinko, sillä Abagnalen kiinnijäämisestä ja muista myöhemmistä vaiheista olisi ollut mukava lukea - päätyihän hän lopulta tekemään yhteistyötä FBI:n kanssa ja 12:n vuoden vankeustuomio jäi muutamaan vuoteen. Ihan rangaistuksetta hän ei tosin kirjan perusteellakaan päässyt. Abagnale joutui puoleksi vuodeksi vankilaan Ranskassa. Eikä ihan mihin tahansa vankilaan vaan pieneen puolitoistametriä kanttiinsa olevaan täysin pimeään koppiin, missä hän joutui viettämään 24 tuntia vuorokaudessa ja missä ei ollut muita huonekaluja kuin ulost...