Siirry pääsisältöön

Tehas


Äänekoski - Suolahti - seudun historiaa


Äänekoskella ja Suolahdella on yli satavuotinen historia takanaan puunjalostuksessa. 

Jo 1800-luvun lopulla paikkakunnan johtomiehet näkivät ne mahdollisuudet jotka metsä tarjosi ja vesistöt teollisuuden kehittymiselle tarjosivat. Tästä hyvänä osoituksen 1898 Suolahteen vedetty rautatie, jonka saaminen lähes asumattomalle seudulle oli työn takana. 

Tahko Pihkala saapui Suolahteen radan juuri valmistuttua ja kertoo nähneensä kolme valoa koko kylässä. Rata erämaahan kuitenkin vedettiin, koska Äänekoski, Keiteleen metsäiset rannat ja sen eteläisin lahti nähtiin otollisena orastavan uuden teollisuushaaran, metsäteollisuuden syntymiselle.

Ääneseudulla on yhdistynyt kolme asiaa, jotka ovat mahdollistaneet metsäteollisuuden kehityksen seudulla: sijainti, raaka-aine sekä työlle ahnaat ihmiset. Maaseudun murros ja torpparilaitoksen lakkauttaminen, jätti runsaasti maaseudun väestöä ilman työtä. Nämä näkivät uudessa teollisuudessa mahdollisuuden järjestää elämänsä uudelleen. 

Toisin kuin esim Tampereella, täällä ei intouduttu missään vaihessa suuremmin lakkoilemaan. Eräs osoitus tehtaiden johdon ja työntekjöiden välisestä yhteisymmärryksestä löytyy Suolahdesta. Keiteleen lahden kaupungin vastaisella rannalla sijainnutta työläisten asuinaluetta ryhdyttiin nimittämään Neuvostoksi. Epäilemättä nimen arveltiin sopivan juuri työläisten asuinalueelle. Mutta varsinaisesti nimen sanotaan juontavan juurensa niistä neuvotteluista, joita alituisessa rahapulassa olleet tehtaanomistajat joutuivat palkkapäivän lähestyessä käymään työntekijöiden kanssa siitä, miten ja millä aikataululla palkka tultaisiin maksamaan.

Jos oli työntekijöillä ajoittain ankeaa, ei tehtaitten johtajienkaan osa ollut helppo. Työntekijät pysyivät, mutta isännöitsijöitä tuli ja meni, muistelivat Suolahden sahan vanhat työntekijät sotien välistä aikaa.


Pässinrata oli oma lukunsa ääneseudun historiassa. Koska iso rata päättyi Suolahteen oli paikkakuntalaisten itse huolehdittava ratayhteys siitä eteenpäin Äänekoskelle. Pikku Pässillä hoidettiin lähinnä Äänekoski Oy:n kuljetuksia, mutta matkustajaliikenteeseenkin radalla oli iso vaikutus aikana, jolloin kunnon tietä ei Äänekosken ja Suolahden välillä vielä ollut..



-jh

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käsikirjoittajan ohjeet

Käsikirjoittajan yksi + 20 sääntöä. Pääsääntö: Tee päähenkilölle päämäärä ja tee vaikeaksi saavuttaa se. Ja muut: 1. Ala kirjoittamaan 2. Aloita rytinällä. Tempaa yleisö heti mukaan. 3. Aloita vasta kun tiedät minne olet menossa. 4. Älä yritä kirjoittaa itsestäsi irrallaan. 5. Rakenna konflikti. 6. Tee se mielenkiintoiseksi. 7. Tiedä mikä ajaa päähenkilösi toimimaan. 8. Älä päästä yleisöä kerrontasi edelle 9. Koukuta kohtaukset toinen toisiinsa. 10. Esittele ainakin osa taustatarinasta jo alussa. 11. Pysy päähenkilösi mukana mahdollisimman paljon. 12. Jos istutat jotain, korjaa sato myöhemmin. 13. Rakenna jännitettä ratkaisua kohti. 14. Tee päähenkilöstäsi tunnistettava. 15. Pidä rytmi liikkeellä. 16. Etsi tapoja sanoa sama asia eri tavoin. 17. Tee käänne, ja sitten vielä toinen. 18. Tee jokin mielenkiintoinen piirre jokaiseen hahmoon. 19. Jos käynnistät kellon, pidä se käynnissä. 20. Tee selityksesi uskottaviksi. Niin helppo kirjata ylös, mutta yritäpä noudattaa ja muistaa ne kirjoitt...

Huijarin sielunelämää

Olen lukemassa Frank W. Abagnalen kirjaa "Ota kiinni jos saat", josta Steven Spielberg on tehnyt mainion elokuvan . Kirja imaisi mukaansa niin että luin sen jo puoleenväliin viime yönä, ja olisin lukenut loppuun asti mutta tahdoin herkutella sen seurassa vähän pidempään enkä ahmia sitä kertarytinällä. Abagnalen kirjahan on omaelämänkerrallinen tarina hänen vain kuusi vuotta kestäneestä huijausten ja shekkiväärennösten värittämästä urastaan, jonka hän aloitti vain viisitoista vuotiaana. On kerrassaan ällistyttävää miten paljon hän ehti noiden vuosien aikana. Aluksi hän väärensi shekkejä ja kun kiinnijääminen alkoi näyttää yhä ilmeisemmältä, hän päätti ryhtyä lentäjäksi. Lentäjän ura jatkui pari vuotta, jonka jälkeen hän toimi vuoden lääkärin ja sen jälkeen vielä vuoden juristina. Huijaamisen keskeinen elementti oli tietenkin se, ettei tällä lukionsa keskenjättäneellä teinillä ollut minkäänlaista koulutusta noihin vaativiin ammatteihin. Nähdäkseni suurin ero huijarin ja meidä...

Huijarin sielunelämää osa 2

Frank W. Abagnale : Ota kiinni jos saat. Helppolukuinen omaelämänkerta "Ota kiinni jos saat" päättyi pettymykseen: huijari ei jäänytkään kiinni. Huijarielämänkerran lukijalla on epäilemättä sisäänkirjoitettuna oletus tai ainakin alitajuinen toive siitä että paha - niin hilpeä kuin hänen onnistuneista ja kekseliäistä huijauksistaan onkin lukea - saisi lopussa palkkansa. Tässä ei saanut, sillä kirja päättyi täpärään pakoon poliisien kynsistä, mikä oli vahinko, sillä Abagnalen kiinnijäämisestä ja muista myöhemmistä vaiheista olisi ollut mukava lukea - päätyihän hän lopulta tekemään yhteistyötä FBI:n kanssa ja 12:n vuoden vankeustuomio jäi muutamaan vuoteen. Ihan rangaistuksetta hän ei tosin kirjan perusteellakaan päässyt. Abagnale joutui puoleksi vuodeksi vankilaan Ranskassa. Eikä ihan mihin tahansa vankilaan vaan pieneen puolitoistametriä kanttiinsa olevaan täysin pimeään koppiin, missä hän joutui viettämään 24 tuntia vuorokaudessa ja missä ei ollut muita huonekaluja kuin ulost...