synopsis
Lyhyesti:
Vaimo sairastuu ja pyytää Paloheinää etsimään käsiinsä heidän
ainoan lapsen, Jarkon, joka on parikymmentä vuotta sitten tuli ajettua kotoa.
Etsinnän aikana vahvistuu kuva hulttiosta, jolla oli omituinen afrikka
-päähänpinttymä. Kun isä löytää poikansa paljastuu, että tämä aikoo ryöstää
postin. Hulttiosta on siis tullut rikollinen. Pojan saamiseksi kaidalle tielle
Paloheinä punoo juonen. Seuraavan takaa-ajon ja välienselvittelyn aikana poika
pelastaa Paloheinän hengen ja isälle paljastuu että poika kykeneekin hyvään,
on sitkeä ja voimakastahtoinen. Tuliko hänestä armottoman isän vuoksi tuli
luuseri? Onko sopuun pääsy jo myöhäistä?
Pidemmästi:
Paloheinä ajelee hyväntuulisena pikkukaupungin keskustassa, missä kaikki
tuntevat hänet. Hänen otsansa kurtistuu, kun hän näkee torilla nuorisojengin.
Jengin pomo, nuori juippi, roskaa, kiusaa toisia ja toimii vallattomasti, mutta
hän ei puutu tilanteeseen vaan ajaa ohi.
Helvi on puhelimessa, Jarkko kinuaa
taas rahaa. Itku kurkussa Helvi pyytää poikaa palaamaan kotiin, rahaa hän ei voi
antaa ilman isän lupaa. Asia jää kesken, kun Paloheinä saapuu ruokatunnilleen.
Hetkeä myöhemmin ruokailu jää kesken kun Paloheinä suuttuu saatuaan tietää pojan
soittaneen: ei ole mitään mieltä lainata rahaa hulttioelämää elävälle aikuiselle
miehelle.
Paloheinän mentyä Helvi kaatuu maahan sairaskohtauksen saaneena.
Matkalla takaisin töihin tästä tietämätön Paloheinä muistelee menneitä. Miten he olivat jo
heittäneet toivon saada oma lapsi, mutta saivatkin pojan, joka muutti täysin
heidän tasaisen elämänsä. Poika kun oli aivan mahdottoman kova kiipeilemään.
Kiipesi pois pinnasängystä jo ennen kuin osasi kävellä. Ja äidin piti torua.
Kiipesi tikapuita katolle jo kolmivuotiaana ja isän piti suuttua. Kuusivuotiaana
rakensi majaa korkealle kuusenlatvaan, Paloheinä katsoi sitä hommaa sydän
kurkussa ja antoi remmillä paljaalle takapuolelle. Kymmenvuotiaana poika
huojutti itseään lepikossa puusta puuhun, puiden latvat katkeilivat ja putosivat
ryskyen alas maahan ja taas piti rankaista ja jättää kotiarestiin.
Mutta
teini-iässä kaikki muuttui, poika passivoitui aivan täysin. Ei kiinnostanut
koulu, ei harrastukset, ei työssäkäynti. He olivat huolissaan tietenkin.
Paloheinä seisoo kalastuvälineineen ovella, kalaliivit yllään, kalasaappaat
jalassaan, ojentaa uutta virveliä kohti Jarkkoa: lähdetään kalaan, lähde
kokeilemaan, jos vaikka saat ison vonkaleen, mutta ei, ei sekään poikaa
kiinnosta. Poika kääntää kylkeään sängyssä, mikään ei kiinnosta.
Kun vaimo
satutti selkänsä mattoja ulos kantaessaan, paloi pinna. No johan nyt on perkele,
kiroaa Paloheinä, eikö edes sen vertaa voi äitiään auttaa - ja ryntää
yläkertaan.
Onkos se nyt kummonen homma saada järjestys tähän taloon, häneltä
joka on sadat ja tuhannet laiskat, ilkeät ja väkevät juopot pannut pakettiin,
autoon ja pahnoille. Nousetko nyt, lähdetkö liikkeelle, töihin tai kouluun? Kun
pojan vastaus ei miellytä, silloin lähdetään, hallintaote, niskasta kiinni -
kolme pitkää askelta ja poika on jo alakerrassa ja ovesta ulkona.
Tietenkin se
kadutti ja harmitti, mutta ei hän edelleenkään tiennyt miten olisi toisin voinut
toimia, ei siinä ollut vaihtoehtoja, jotenkin se tilanne piti saada purettua.
Paloheinä havahtuu mietteistään nähdessään nuorisojengin jälleen ja kurvaa
torille, missä jengin pomo, nuori juippi, yhä roskaa, kiusaa ja toimii
vallattomasti. Hän pysäyttää auton vierelle, hakee vastaansätkivän juipin
niskasta kyytiinsä ja jatkaa matkaa poliisiasemalle.
Myöhemmin sairasvuoteella
Helvi tuntee kuoleman lähestyvän ja haluaa vielä kerran nähdä poikansa.
Paloheinä lupaa etsiä pojan käsiinsä - vastentahtoisesti.
Sillä välin Jarkko ja
Rami suunnittelevat postin ryöstämistä. Kun äidiltä ei rahaa ironnut, Jarkko
tyhjentää naisystävältä salaa lasten säästöpossun.
Tapaamiltaan ihmisiltä
Paloheinä saa kuulla uutisia pojan elämästä kotoalähdön jälkeen. Vuokraisäntä
kertoo Jarkon pitäneen apinaa lemmikkinä ja jättäneen vuokrat maksamatta.
Opettaja kertoo Jarkon kasvattaneen pitkän tukan ja tehneen veistoluokassa
kilven ja keihään ja maalanneen ne afrikkalaisen heimon värein - ja jättäneen
lopulta koulun kesken. Elokuvateatterin omistaja kertoo yksinäisestä pojasta,
jota ylikaiken kiinnostivat Tarzan -elokuvat.
Paloheinä vakoilee Jarkon taloa,
lapset leikkivät puuhun rakennetussa majassa, tarzan huudot kaikuvat, liaanin
varassa lennetään puusta puuhun. Apina, pitkä tukka, kilpi ja keihäs, Tarzan,
maja puussa - pojan Afrikka -harrastus jää isältä huomaamatta. Hän näkee vain
pojassa vain vastuuttoman hulttion: maksamattomat vuokrat, keskenjäänyt koulu,
ulosoton asiakkuus ja vielä naisystävänä itseä vanhempi yksinhuoltaja jolla
lapsia edellisestä avioliitosta.
Tällä välin Jarkko ja Rami hankkivat aseen,
jonka Jarkko maksaa säästöpossusta saamillaan hiluilla. Rami opettaa Jarkkoa
ampumaan, mutta tämä säheltää kokemattomuuttaan. Ramin pilkallinen asenne
aiheuttaa riidan sillä Jarkko en epävarmana ja tunteellisena tarkka kunniastaan.
Paloheinä tapaa ulosottomiehen joka paljastuu vanhaksi koulukaveriksi. Kun
Paloheinälle paljastuu Jarkon ryöstöaie, hän pyytää ulosottomiehen kaverikseen
toteuttamaan juonen, jolla poika saadaan palaamaan takaisin kaidalle tielle.
He
asettuvat kyttäämään postin ulkopuolelle.
On yö. Jarkko ja Rami odottavat
sopivaa hetkeä postin ulkopuolella. Jarkolla menee pupu pöksyyn ratkaisevalla
hetkellä ja hän menettää toimintakykynsä, vaikka halusi tähän asti toimia
hankkeen pomona. Rami ottaa ohjat käsiinsä ja kaverukset murtautuvat sisälle
postiin. Heillä ei ole aavistustakaan siitä, että parkkipaikan hämärässä
nurkassa seisovassa autossa istuu Jarkon isä.
Paloheinä on kuitenkin vaipunut
uneen otettuaan autossa huikkaa ulosottomiehen kanssa.
Kaverukset saavat ryöstön
tehtyä. Paloheinä herää vähän liian myöhään, mutta näyttää ensin onnistuvan
suunnitelmassaan. Kaverukset pääsevät kuitenkin pakenemaan rahoineen, seuraa
takaa-ajo. Rami ja Jarkko pakenevat pitkin mutkaisia hiekkateitä Paloheinä
perässään, kunnes matka päättyy ojaan.
He juoksevat suolle, Paloheinä seuraa,
laukauksia vaihdetaan. Paloheinä on ollut läpi tarinan itse varmuus, luotettava
ja tinkimätön periaatteen mies, mutta nyt hänelle sattuu kohtalokkaalta
vaikuttava vahinko: hän ampuu itseään jalkaan.
Oltuaan tilanteen päällä koko
tarinan ajan, Paloheinä onkin nyt hulttiopoikansa armoilla. Kivusta huolimatta
hän ryhtyy ruokkimaan aran pojan pelkoja ja kylvämään eripuraa kaverusten
välille: “Te jäätte jokatapauksessa kiinni ja jos jätätte hänet kuolemaan,
siitäkin joudutte vastuuseen.“
Seuraa välienselvittely, jossa käytetään niin
sanallista taivuttelua kuin väkivaltaa. Kun vahva ja armoton isä on heikoilla ja
makaa haavoittuneena maassa, saa heikko ja epävarma poika tilaa nousta
merkittävään rooliin. Paloheinä pelottelee kiinnijäämisellä ja tuomiolla
kuolemantuottamuksesta, jos he jättävät hänet valumaan kuiviin. Jarkko alkaa
empiä, vaikka lämpimiä tunteita hänellä ei isää kohtaan olekaan. Rami vaatii
jatkamaan matkaa. Rami on tyytyväinen kun Jarkko osoittaa isäänsä aseella uhaten
tappaa, ja tyytymätön kun Jarkko isän mentyä tajuttomaksi katuu kimpaantumistaan. Hän ei halua murhasyytettä, on autettava isä sairaalaan.
Jarkon kantaessa tajutonta isäänsä
autolle, Rami iskee häntä karahkalla päähän. Jarkko nappaa pakoon aikovaa Ramia
jalasta kiinni ja kaataa hänet. Seuranneen välienselvittelyn tuloksena Jarkko
saa tapeltua saaliin itselleen ja ajettua Ramin matkoihinsa.
Paloheinä on tällä
välin tullut tajuihinsa, seuraa vielä isän ja pojan kaksinkamppailu. Paloheinä
tarttuu viimeisillä voimillaan ryöstösaaliiseen: pakene, mutta rahoja et vie.
Hän korostaa yhä oikeaa ja väärää, joka on oma valinta. Jarkko voisi helposti
nujertaa verenvuodon heikentämän isänsä, mutta hän ei tahdo. Sen sijaan hän
muistuttaa Paloheinän armottomuudesta: kuka tuomitsi kun olisi pitänyt
kannustaa, kuka rankaisi kun olisi pitänyt auttaa – näitä eväitä tässä nyt
syödään.
Kun Paloheinä yhä korostaa olevansa oikeassa, hyvän puolella pahaa
vastaan, poika muistuttaa että ilman häntä Paloheinä ei olisi yhtään mitään,
että Jarkko tuli juuri pelastaneeksi hänen henkensä. Sen jälkeen Paloheinä antaa
periksi. Hän tajuaa että hänen olisi pitänyt osata toimia toisin,
ymmärtämättömyyttään hän aikoinaan ajoi pojan pois kotoa.
Poika on juuri
näyttänyt todellisen luontonsa, toiminut määrätietoisesti, oma-aloitteisesti ja
sitkeästi. Hänestä olisi voinut tulla kunnon poika toisenlaisessa ohjauksessa.
Paloheinä luovuttaa ryöstösaaliin: mene sitten.
Poliisiautojen sireenit huutavat
kuitenkin jo lähellä, peli näyttää pelatulta. Jarkko näkee että matkaa tielle
autojen luo on liikaa, pakeneminen jalkaisin metsään ei hyödytä lähteä.
-
Kun
poliisit tulevat, Paloheinä makaa suolla heikossa kunnossa, Jarkkoa ei näy
missään. Paloheinä sanoo ryöstäjien paenneen suontakaiseen metsään. Kun poliisit
kyselevät tuntomerkkejä Paloheinä ei paljasta poikaansa vaan mumisee jotain
yleistä: keski-ikäisiä, keski-pitkiä. Osa poliiseista lähtee jäljittämään
pakenijoita metsään, toiset kantavat Paloheinän autoon.
Kun suo on autio
jälleen, Jarkko nousee piilopaikastaan, suonsilmästä, joka sijaitsee aivan
Paloheinän makuupaikan vieressä. Hän kaivaa maata Paloheinän makuupaikan alta.
Paloheinä on näköjään piilottanut ja jättänyt rahat pojalleen ja auttanut
poikansa pakoon. Vettävaluvana Jarkko nousee tielle ja lähtee löntystelemään
tietä eteenpäin.
Loppukohtauksessa Paloheinä kulkee pyörätuolissa pitkin
sairaalan käytävää. Hänen toinen jalkansa on jouduttu amputoimaan polvesta.
Helvin sänkyä tyhjennetään, hän on tällä välin kuollut. Tarinan alussa voimakas
ja päättäväinen mies on nyt lyöty ja kaiken menettänyt.
Uutisissa kerrotaan että
ryöstetyt rahat on saatu takaisin, mutta tekijät ovat yhä karkuteillä.
Jarkko
naisystävineen ja lapsineen tulee tapaamaan Paloheinää sairaalaan. Jutustelu
isän ja pojan välillä sujuu kankeasti. Jarkko on haluton sopimaan mitään,
Paloheinäkään ei löydä sovinnon sanoja, niitä kun ei ole koskaan tarvinnut
käyttää. Käy ilmi että Jarkko ja naisystävä ovat päättäneet asettua aloilleen,
unelma muutosta Afrikkaan saa jäädä. Paloheinä ehdottaa että he muuttaisivat
hänen taloonsa, itse hän ei sitä tarvitse, hän on ottanut paikan palvelutalossa.
Jarkon empiessä naisystävä innostuu, hän toivoo että he vastedes tapasivat
useammin. Isä ja poika kuitenkin eroavat viileissä tunnelmissa.
Sitten toinen
lapsista, vilkas poika, tahtoo vielä käydä kättelemässä pappaa. Paloheinä
silittää pojan päätä ja antaa tällä pienen lahjan, häntä naurattaa vilkkaan
pojan temppuilu. Poika juoksee äitinsä luo. Tämän pienen tapahtuman jälkeen
jotain muuttuu, oltuaan totisia koko kohtauksen ajan, nyt äkkiä he kaikki
hymyilevät toisilleen.
Kommentit