Katsoin jouluviikolla kolme Sidney Poitierin tähdittämää elokuvaa: Yön kuumuudessa, Arvaa kuka tulee päivälliselle ja Taistelu paholaiskanjonissa.
Kahdessa ensimmäisessä draaman keskeisenä teemana oli rasismi, josta ponnistavaa draamaa amerikkalaiselokuvissa onkin etenkin 60-70 -luvuilla hyödynnetty erinomaisesti. Niin hyvin etteivät lieventyneet asenteet ole lainkaan lieventäneet vanhojen elokuvien tehoa.
In the Heat of the Night
Rasismista draamansa ammentava elokuva oli kyllä asetelmaltaan hurjan tehokas. Valkoisten viha mustaa päähenkilöä kohtaan oli niin kouriintuntuva ja uskottava, ettei katsomiskokemusta laimentanut lainkaan se, että elokuvan juoni ontui pahan kerran.
Päähenkilö ei asiantuntemuksestaan ja suvereenisuudestaan huolimatta terävänoloisilla päätelmillään tosiasiallisesti suurestikaan vaikuttanut syyllisen löytymiseen.
Näyttelijätyö päähenkilöiden osalta oli kuitenkin erinomaista. Hyvä näyttelijä, kuten Poitier, tuo pieneenkin kohtauksen jotain omaa, eleen tai ilmeen, joka kertoo jotain oleellista henkilöstä ja tekee ns. pienenkin kohtaukseen niin paljon kiinnostavammaksi.
En voi olla ylistämättä Poitierin ammattitaitoa ja sopivuutta elokuvanäyttelijäksi. Hän on Clint Eastwoodin tapaan ns. yhden ilmeen näyttelijä, mutta tarkasti katsottuna - ja juuri tarkastihan elokuvia katsotaan - molempien kasvoilta voi lukea juuri tarpeellisen informaation, mutta ei mitään turhaa.
Tuollainen tapa näytellä sopii elokuvaan erinomaisesti. Kun ilmeet pysyvät kurissa ja ilmaisevat vain tarpeellisen, voi katsoja luottaa koko ajan siihen että tajuaa, mikä hahmoa ajaa, mitkä ovat hänen toimintansa motiivit.
Tästä elokuvien katsomisessa onkin mitä suuremmassa määrin kyse. Mitä paremmin tässä onnistutaan, sitä helpompi on katsoja imaista mukaan kerrontaan. Katsoja on temmattava mukaan. Sen ei pitäisi olla vaikeaa, sillä juuri tätä katsoja itsekin toivoo.
Mutta hyvän ja huonon elokuvan ero on juuri siinä, miten tässä onnistutaan. Huonossa elokuvassa on enemmän esteitä katsojan tiellä, epäuskottavuutta, pitkäpiimäisyyttä, mitä tahansa, joka etäännyttää hänet kerronnan imusta.
Hyvällä näyttelijätyöllä on tässä oma osansa. Sen Poitierin elokuvat selvästi osoittavat.
Kommentit