Sekä Silvo Sokka että Frank W. Abagnale olivat huijareita. Molemmat hakivat huijaamisellaan parempaa yhteiskunnallista asemaa, molemmat saivat huijattua suurta joukkoa ihmisiä ja molemmat olivat oman alansa asiantuntijoita.
Vaikka yhtäläisyyksiä löytyykin, pelkäänpä että eroavaisuuksia löytyy paljon enemmän. Siinä missä Silvo oli sattumahuijari ja amatööri, on Abagnale ammattilainen ja määrätietoisesti tuohon rooliin etsiytyvä tarmonpesä.
Silvo on pää pilvissä elävä idealisti, eikä raha motivoi häntä juurikaan. Abagnalen motiivit ovat arkisen maanläheisiä: naiset ja raha.
Luultavasti joudunkin lihottamaan Silvo Sokkaa monilla Abagnalen ominaisuuksilla rakentaessani hänestä fiktiivistä hahmoa. On tarpeen tehdä hänestä ahkera ja tarmokas omassa asiassaan.
Toisaalta haave lentäjän urasta tai lentämään pääsemisestä, on juuri sellainen ylevyydessään, jaloudessaan ja viattomuudessaan hyvä ja hyväksyttävä motiiviivi huijaamiselle. Silvoa ei siis huijrina tarvitse inhimillistää vaan huijaaminen tuon hyväksyttävän motiivin ansiosta, saa helpost katsojan hyväksynnän.
Tämän puutteestahan kärsivät Abagnalen elämänkertaa käsikirjoittaneet elokuvantekijät. He joutuivat vetämään hyväksyttävän motiivin hatustaan. Sellainenhan häneltä lähes kokonaan puuttui, hän halusi vain rahaa ja naisia, mikä sinällään on ihan ok.
Mutta tarinankertoja, jonka huolena on saada katsoja päähenkilön puolelle, saada katsoja myötäelämään päähenkilön mukana hänen iloissaan ja murheissaan, ei voi nojata pelkästään itsekkäisiin motiiveihin. Siksi jollei päähenkilöllä ole tekosiensa pontimena muita kuin itsekkäitä motiiveja, on ne epäitsekkääät keksittävä. Sillä vain niillä voi tarinankertoja voittaa katsojan päähenkilönsä puolelle.
-
Vaikka yhtäläisyyksiä löytyykin, pelkäänpä että eroavaisuuksia löytyy paljon enemmän. Siinä missä Silvo oli sattumahuijari ja amatööri, on Abagnale ammattilainen ja määrätietoisesti tuohon rooliin etsiytyvä tarmonpesä.
Silvo on pää pilvissä elävä idealisti, eikä raha motivoi häntä juurikaan. Abagnalen motiivit ovat arkisen maanläheisiä: naiset ja raha.
Luultavasti joudunkin lihottamaan Silvo Sokkaa monilla Abagnalen ominaisuuksilla rakentaessani hänestä fiktiivistä hahmoa. On tarpeen tehdä hänestä ahkera ja tarmokas omassa asiassaan.
Toisaalta haave lentäjän urasta tai lentämään pääsemisestä, on juuri sellainen ylevyydessään, jaloudessaan ja viattomuudessaan hyvä ja hyväksyttävä motiiviivi huijaamiselle. Silvoa ei siis huijrina tarvitse inhimillistää vaan huijaaminen tuon hyväksyttävän motiivin ansiosta, saa helpost katsojan hyväksynnän.
Tämän puutteestahan kärsivät Abagnalen elämänkertaa käsikirjoittaneet elokuvantekijät. He joutuivat vetämään hyväksyttävän motiivin hatustaan. Sellainenhan häneltä lähes kokonaan puuttui, hän halusi vain rahaa ja naisia, mikä sinällään on ihan ok.
Mutta tarinankertoja, jonka huolena on saada katsoja päähenkilön puolelle, saada katsoja myötäelämään päähenkilön mukana hänen iloissaan ja murheissaan, ei voi nojata pelkästään itsekkäisiin motiiveihin. Siksi jollei päähenkilöllä ole tekosiensa pontimena muita kuin itsekkäitä motiiveja, on ne epäitsekkääät keksittävä. Sillä vain niillä voi tarinankertoja voittaa katsojan päähenkilönsä puolelle.
-
Kommentit