Tragedy + Time = Comedy
Kukahan lie tuon laskutehtävän ensi kerran ratkaissut. Woody Allenin siitä ainakin olen kuullut puhuvan.Selkein ja kuuluisin esimerkki tästä traagisen elementin läheisestä läsnäolosta komediassa lienee Charlie Chaplinin elokuva Kultakuume, joka perustui historiallisiin faktoihin.
Chaplin kehitteli elokuvansa luettuaan kertomuksen joukosta uudisasukasperheitä, jotka 1800-luvun puolessa välissä suuntasivat kulkunsa vankkureilla preerian halki kohti Kaliforniaa. Retki muuttui hurjaksi tragediaksi ja selviytymistaisteluksi, kun talvi yllätti seurueen Sierra Nevadan vuoristossa. Vankkuriseurue jäi lumen vangiksi ja joutui talvehtimaan vuorilla.
Yli puolet lähdes sadan hengen ryhmästä kuoli kylmyyteen ja tauteihin ja ainakin osa joutui syömään kuolleita tovereitaan selviytyäkseen.
Aikaa oli kulunut tästä yhdysvaltain kansanperinteeseen kuuluvasta kertomuksesta niin paljon, että Chaplin saattoi käyttää sitä materiaalina vuonna 1925 tehdessään pilaa lumisten vuorten vangeiksi jääneistä nälkäisistä kullanetsijöistä kengänsyönteineen ja kana-hallusinaatioineen.
Suosikkisarjassani "Miehenpuolikkaat" tämä komedian ja tragedian liitto on jatkuvasti läsnä.
Sarjassa käsitellään ihan oikeasti varsin kipeitä aiheita ja tuntuu että juuri se antaa komedialle sen ponnahduslaudan, jolta se niin hersyvänä ponnistaa. Tragedia näkyy selkeimmin taustatarinassa. Koko sarjan lähtökohtahan on kertoa veljeksistä, jotka ovat jääneet vaille äidinrakkautta. Tästä johtuva veljesten oirehtiminen ja luonteenpiirteet on keskeinen komedian lähde sarjassa.
On siis harhaluulo, ettei komediaa kirjoittaessa voi käsitellä ongelmia, tai että vakavat elämän alueet olisi komediassa siivottava syrjemmälle. Päinvastoin, käsikirjoittaja-poloisen kipeimmätkin kokemukset ja elämän onnettomuudet on mahdollista käyttää komedian materiaalina - kun aikaa on kulunut niin kauan, että asioita kykenee tarkastelemaan koomisessa valossa.
Ja mikäpä sen kätevämpää. :)
Kommentit