Siirry pääsisältöön

Idea_Kirjeet





Turun sanomien uutisessa kerrottiin, että roskalavalta on löytynyt pinkka postia, joka olisi pitänyt jakaa jo vuonna 1966. Eräs kirjeistä oli osoitettu valokuvausliikkeelle. Siinä kemiöläinen nainen olisi halunnut tilata negatiiveistaan lisäkuvia.

Millaisen tarinaan kuviossa olisi aineksia?

Nuori postinkantaja saisi tehtäväkseen viedä postit perille - neljäkymmentä vuotta myöhässä, koska kukaan muu vakinaisesta väestä ei tohdi hommaa ottaa vastaan. Nuori mies joutuu tahtomattaan jakamaan myöhästyneen postin esiinnostamat elämänkohtalot vastaanottajien kanssa ja oppii elämästä yhden päivän aikana enemmän kuin koko siihenastisen elämänsä aikana.

1.
Tytär saa kirjeen kuolleelta isältään - neljäkymmentä vuotta myöhässä. Siinä isä tunnustaa rakkautensa tytärtään kohtaan ja katuu elämässään vain yhtä asiaa, sitä ettei osannut olla parempi isä tyttärelleen. Isä toivoo voivansa tavata tyttären nyt kun tämä on muuttanut samaan kaupunkiin opiskelemaan.

Tytär ei saanut kirjettä, eikä siten ollut ottanut isään yhteyttä. Koko opiskeluajan hän kyllä tiesi isänsä asuvan samassa kaupungissa, mutta kun ei uskonut tämän haluavan tavata, ei ottanut yhteyttä. Mitään tytär ei isästään myöhemminkään ollut kuullut, eikä ollut mennyt edes tämän hautajaisiin.

2.
Elämän katkeroittama vihainen mies saa kirjeen kustantajalta - neljäkymmentä vuotta myöhässä. Siinä pidetään hänen esikoiskirjaansa lupaavana ja pyydetään miestä kirjoittamaan uusi versio ja luvataan lukea se heti, kun se on valmis.

Mies oli polttanut käsikirjoituksensa kun vastausta kustantajalta ei kuulunut. Hän oli jättänyt kirjoittamisen tehnyt työuransa tehtaassa, mistä eläkkeelle päästyään hän oli saanut lahjaksi kellon, joka sekään ei enää käynyt.

3.
Nainen saa kirjeen poikaystävältään. Siinä poika tunnustaa löytäneensä uuden rakkaan Ruotsista ja pistää seurustelun poikki. Kirjeessä hän kuvaa monisanaisesti, mitä kaikkea uusi rakkaus on, ja mitä nainen ei ole. "Korkeampaa henkistä yhteyttä ei välillemme voi koskaan syntyä", hän kirjoittaa.

Nainen toivottaa sisään tulevan nykyisen miehensä kuivakiskoisesti tervetulleeksi. Paljastuu, että kirjeen kirjoittanut poika palasi lopulta Ruotsista ja he menivät syksyllä kihloihin ja ovat olleet nyt naimisissa jo neljäkymmentä vuotta.

Paljastuu myös että mies on salannut silloisen romanssinsa ja paljastuu sekin, miksi heidän häälahjoistaan katosi häiden jälkeen isohko shekki. Ruotsin kesän mittaisen romanssin vuoksi tytön oli asioitava yksityiklinikalla ja pojan oli käynti maksettava.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Timolla oli kymmenen lehmää

(Navetta Blues) novelli Se atrain oli talon vanhaa perua. Sepän tekemä, jostain 1800-luvulta. Se oli siinä penkillä ja minä huomasin sen kun välttelin katsomasta niitä papereita, joita pöytä oli täynnä ja joihin piti kohta tarttua kun kaikki piti jakaa kahteen. - Saanko minä tuon atraimen, kysyin? - Mitä sinä sillä, se kysyi? - Tuli vaan mieleen, mutta voit sinäkin sen ottaa jos haluat, vastasin. - Ei, ei, ota vain. Entäs äyskäri ja katiska – ja tallin takana se vanha muikkuverkko? Haluatko nekin? - Sinä keljuilet. Ei tehnyt mieli jatkaa mutta sitten vain jatkoin: - Tuo atrain oli ensimmäinen esine jonka näin tullessani tähän taloon, kun se roikkui tuolla eteisen seinällä. Jotenkin se jo heti kertoi että tähän oli hyvä tulla. Timo ei vastannut mitään, näin että se puri hammasta. Siitä oli viisi vuotta, pieni ikuisuus. Timolla oli kymmenen lehmää, traktori, navetta ja uusi rantasauna, kanoja, kukko, peruskorjattu rintamamiestalo sekä joitakin piharakennuksia ja minä ajattelin että mikä

Nähty on

Joulunpyhinä on tullut urakoitua. Olen katsellut toistakymmentä elokuvaa. Teemoina Jack Lemmon, 60 - 70 -luku ja Sidney Poitier. Avanti! ohj. Billy Wilder - Jostain syystä olen näiden 60-70 -luvun elokuvien harras harrastaja. Se tarkoittaa että vähän huonompikin leffa menee. Erityisesti minua viehättää ajankuva: kaupunkikuva, autot, jopa vaatetus - kuvassa on siis nähtävää silloinkin, kun päähenkilön edesottamukset eivät tunnu niin kiinnostavilta. Näiden suurin heikkous nykyelokuviin nähden on ääni. Silloisista äänityksistä puuttuu sekä ylä- että alapää ja kaikenmoiset pienet yksityiskohdat, jotka tekevät tämänpäivän elokuvista niin vaikuttavia kuin ne ovat. Äänen vaikutus katsomistapahtumaan on helppo unohtaa, mutta yhtä helppo se on myös todentaa. Jos kauhuelokuva pelottaa liikaa, ei tarvitse kuin pistää äänet pois. Ei pelota enää. Avantissa näkyy taas se miten ääripäät tuottavat draamaa ja tässä tapauksessa myös komediaa. Tässä näitä ääripäitä edustavat kuolema ja rakkau

Kun Tallila paloi

Kotiseudun historiaa: Suolahti - Äänekoski Kesällä 1933 15-vuotias Olavi Viljakainen ei herännyt Helanderin Kallen huutoon, vaikka se oli kuulunut Suolahden veturitalleille asti, kun Eemil Kumpunen oli aamuhämärissä menossa lämmittämään veturia. Tallila palaa, oli Kalle huutanut! Eikä hän herännyt niihin laukauksiinkaan jotka ammuttiin aivan hänen ikkunan takana, jotta talonväki saataisiin havahdutettua siihen tosiasiaan, että talo oli tulessa. Vasta kun joku koputti ikkunaan Tallilan kamarissa nukkunut Olavi heräsi ihmetellen miksi hänet pyhäaamuna herätettiin näin aikasin. Yrittäessään ovesta ulos hän huomasi, että sitä kautta ei ulos enää päässytkään, eteinenkin oli jo tulessa. Ikkunan kautta hän pääsi pakenemaan. Vain liivin ja vanhan taskukellonsa hän ehti siepata ja heittää ulos ikkunasta ennen täpärää pakoaan, muu omaisuus jäi tulen vangiksi. Palo oli saanut alkunsa karjakeittiön piipusta pärekatolle lentäneestä kipinästä. Navetasta tuli levisi aittoihin ja